sunnuntai 28. elokuuta 2016

The Imitation Game

Morten Tyldum 2014


The Imitation Game on tositapahtumiin perustuva Oscar-elokuva, joka kertoo väärinymmärretystä tyypistä toisessa maailmansodassa. Kaikki edellisessä lauseessa mainitut asiat kuuluvat inhokkilistani kärkipäähän.

Miksi sitten katsoin The Imitation Gamen? Hyvä kysymys. Varasin sen kirjastosta, koska ajattelin tietokonesuuntautuneen Roscoen olevan kiinnostunut Alan Turingista, ja olen niin mukava, että voin joskus laittaa toisten ihmisten halut omieni edelle. Ja sitten kun Roscoe tosiaankin halusi katsoa elokuvan, ajattelin, että voinhan keskittyä valittamiseen ja neulomiseen jos on liian puisevaa.

No mutta mutta. Hämmästyksekseni tämä oli oikeastaan ihan hyvä elokuva. Hieman ärsytti Tywin Lannister esittämässä itseään, lisäksi suustani pääsi spontaani "ei saatana" kun naispääosan esittäjä Keira Knightley kekkalehti kuvaan, mutta näistäkin selvittiin. Knightley oli itse asiassa ihan hyvä, voin myöntää. Hän ärsyttää minua, mutta on silti aivan hyvä näyttelijä, saatana sentään. Anteeksi vain.

Kyllähän tämä elokuva lepäsi täysin kiinnostavan Alan Turingin ja häntä esittävän, myös hyvin kiinnostavan, Benedict Cumberbatchin hartioilla. Ja mikäs siinä, Turingistahan tämä elokuva kertoi.

En silti aio tarkistaa näkökantaani. Tositapahtumiin perustuvat Oscar-elokuvat ovat edelleen mielestäni ihan kamalia, varsinkin jos ne kertovat väärinymmärretystä tyypistä, ja ehdottomasti jos ne sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Toisen maailmansodan voisi kyllä ihan oikeasti antaa jo olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti