keskiviikko 24. elokuuta 2016

Simon vs. the Homo Sapiens Agenda

Becky Albertalli: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
Lukija: Michael Crouch
Harper Audio 2015


Carry On jätti jälkeensä innostuksen hyviin nuorisolaiskirjoihin. Ne selvästi sopivat hyvin äänikirjoiksi, niitä on kiva kuunnella, ei ole liian vaikeaa pysyä kärryillä, ja näköjään sydämessäni on iso pehmeä kohta ensirakkaudelle.

Siksi minä tämänkin ostin, ja ihanahan se oli.

Simon on kuusitoistavuotias ja tiukasti kaapissa seksuaalisuutensa kanssa. Ainoa joka tietää on hänen anonyymi sähköpostiystävänsä Blue, joka on myös homo ja kaapissa. Vähän jäi epäselväksi, missä Simon ja Blue ovat toisensa löytäneet, mutta sitten taas, mitä väliä. Simon ja Blue kirjoittelevat toisilleen pohtien tilannettaan ja itseään ja kaikkea, yrittävät olla paljastamatta itsestään liikaa, vaikka haluaisivat paljastaa kaiken.

Periaatteessa Simonilla ei nähdäkseni ole mitään isoa syytä salailla seksuaalista suuntautumistaan, hänen perheensä on kannustava ydinperhe ja laaja ystäväpiirikin tosi kiva, vaikka onhan se tietysti iso asia. Kuten Simon Bluelle kirjoittaa, olisi ihan kohtuullista, jos kaikkien ihmisten pitäisi jossain vaiheessa julistaa seksuaalinen suuntautumisensa, ettei heterous olisi mikään lähtöoletus. Näinhän se on. Tai sitten, voisi olla ihan hyvä niinkin, ettei kenenkään tarvitsisi julistaa mitään ja kaikki saisivat olla keskenään ihan mitä haluavat, mitä se kenellekään kuuluu. No mutta kirjasta vielä sen verran, että sitten käy kuitenkin niin, että Martin-niminen jäbä näkee Simonin sähköpostit ja alkaa kiristää häntä tiedoillaan.

Pidin tästä kirjasta eniten siksi, että se oli niin normaali ja leppoisa. Tämmöistä voisin kuvitella nuoruuden oikeastikin olevan tosi monille. Monin tavoin ihan hirveää, mutta enimmäkseen kuitenkin tosi hauskaa, kevyttä ja ihanaa.

En ole niin perehtynyt nuorisokirjallisuuteen, että osaisin sanoa onko tämmöistä kirjallisuutta paljon, siis sellaista, jossa nuori tulee ulos seksuaalisuutensa kanssa. Ehkä on, minä en vain ole siihen törmännyt. Mutta oli tai ei, niin tai näin, tämä kirja oli silti älyttömän ihastuttava kuvaus aiheesta, ja toivoisin, että tämä käännettäisiin suomeksi pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti