perjantai 12. elokuuta 2016

Pikkuveli ja Katto-Kassinen

Astrid Lindgren: Pikkuveli ja Katto-Kassinen
(Lillebror och Karlsson på taket, 1955)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 1986


On ihan mahtavaa, kun Pallas Kanelikakku on siinä iässä, että voimme lukea ääneen pitkiä, hyviä kirjoja. Roscoen kanssa he ovat viime aikoina keskittyneet Roald Dahlin tuotantoon ja minä olen lukenut esimerkiksi Risto Räppääjiä ja Puluboita ja Ponia. Ei mene varmaan kauan, että pääsemme siihen unelmieni aikakauteen, jossa lojumme koko perhe kasana sängyssä ja Roscoe lukee minulle ja Kanelikakulle ääneen Tarun sormusten herrasta. Oi että, siitä tulee mahtavaa! Mutta sitä odotellessa ajattelin ottaa käsittelyyn Astrid Lindgrenin pienten lasten tuotannon.

Aloitimme Katto-Kassisesta.

Olen monia Lindgrenin kirjoja lukenut aikuisena ja tykännyt niistä tosi paljon. Esimerkiksi Marikista, Ronjasta ja Veljeni Leijonamielestä saa ihan erilaisia tasoja irti kun niitä lukee aikuisen näkökulmasta. Lapsena oli jäänyt ihan huomiotta, että Marikin isä on sosialisti, ja Ronjassa suosikkihahmoni onkin yhtäkkiä Matias.

Katto-Kassisesta sen sijaan minulla ei ole kovin tarkkoja muistikuvia, vaikka sitä on minulle lapsena varmasti luettu useaan otteeseen, perheessäni kun arvostettiin Lindgreniä erittäin korkealle. Ymmärtäähän sen, on todella paljon kivempaa lukea hyvää kirjallisuutta ääneen kuin huonoa, sen on jo itsekin ehtinyt äitinä havaita.

Ehkäpä kaikki tämän tietävätkin, mutta Katto-Kassinen on siis pieni, pullea setä, joka asuu Pikkuveljen talon katolla pienessä talossa ja lentää selkäpropellinsa avulla ympäriinsä. Pikkuveljen perhe luulee, että Kassinen on Pikkuveljen mielikuvitusystävä, jonka syyksi on helppo sysätä omat mokat.

Oli jännittävää huomata, että Kassinen on oikeastaan omahyväinen mäntti. En muistanut sitä ollenkaan. Hän pöllii kaikki Pikkuveljen karkit, valehtelee, huijaa ja manipuloi. Kirjan lukeminen oli ihan kivaa ja luemme varmasti lisääkin Kassista, semminkin kun tuossa lainaamassani kirjassa on kolme kassistarinaa yhdessä, mutta en tiedä, jotenkin Kassinen oli yllättävän ärsyttävä tyyppi. Kassisessa on vähemmän hyväntahtoisuutta ja lämpöä, jotka tekevät esimerkiksi Pepistä niin mahtavan. Lisäksi nykypäivänä oli ahdistavaa lukea kohtaa, jossa Pikkuveli ja Katto-Kassinen löytävät ullakkohuoneistosta yksin jätetyn vauvan, jota Kassinen heittelee miten sattuu. Lopulta Kassisen toimet vauvan suhteen ovat ihan oikeamielisiä ja hauskojakin, mutta silti.

No mutta olenpas minä kauhea nipo. "Kassinen ei ole kovin kiva, mutta hassu se on", sanoi Pallas Kanelikakku, kun yritin kysellä onko hänestä Kassinen mukava tyyppi. Ja niin kai se on ja ehkä se on ihan hyvä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti