maanantai 1. elokuuta 2016

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
(The Last Letter from Your Lover)
Suom. Heli Naski
Gummerus 2014


En ole välttynyt kuulemasta, että Jojo Moyes on ihana kirjailija ja etenkin tästä kyseisestä teoksesta olen kuullut pelkkää hyvää. Moyes kuuluu olevan sellaista laadukkaampaa viihdekirjaosastoa. Minähän tietenkin vanhana vastarannankiiskenä heti nostin nokan pystyyn ja olin, että enpä usko, tuskin on kovin kummoinen, minua ei kiinnosta mikään kehuttu viihdekirjallisuus, minä haluan itse löytää hyvät kirjani, ja kirjalla on ihan tyhmä nimikin, minä suhtaudun suurella epäilyksellä jokaiseen kirjaan, jonka nimessä on sana rakkaus.

Noh. Olen kuitenkin ostanut jossain välissä kaksikin Moyesin hittiromaania e-kirjoina Elisa Kirjasta, ja nyt putkiremonttikurimuksessa tuntui ihan kivalta lukea jotain vähän kevyempää, varsinkin kun kirjakirjana oli menossa kotimainen talveen sijoittuva dekkari.

Ja kivaa se olikin. Oli oikein todella antoisa kokemus kerrassaan.

Kirja alkaa Elliestä. Hän on kunnianhimoinen toimittaja, jolla on suhde naimisissa olevaan Johniin. Ellie löytää sattumalta lehden arkistosta vanhoja rakkauskirjeitä ja tarina hyppää 60-luvulle. Jennifer on ollut onnettomuudessa ja menettänyt muistinsa. Miksi aviomies tuntuu niin vieraalta? Ja keneltä ovat nämä rakkauskirjeet, joita hän löytää ympäri kotiaan?

Tykkäsin erityisesti 60-luvun osiosta tosi paljon, onneksi sitä olikin suurin osa kirjasta. Kyseessä on hyvin monimutkallinen ja traagillinen rakkaustarina, tosi hyvin kirjoitettu, koskettava ja kiinnostava. Kirja ei ollut niin kevyt ja viihteellinen kuin odotin, mikä oli tässä tapauksessa erittäin hyvä juttu. Olen varma, että luen lisää Moyesia mahdollisesti hyvinkin pian.

Luulen, että esimerkiksi siskoni pitäisi tästä kirjasta kovasti.

Jälleen muuten ihmetyttää sama juttu, miksi e-kirjan sivumäärä oli 388, mutta kirjakirjassa on 532 sivua. Tuntui taas, että vaikka on ihana kirja, ei lukeminen etene yhtään niin nopeasti kuin ajattelisi. Ilmankos. En oikein tajua, miksi sivumäärä pomppii noin, se vaikuttaa lukukokemukseen. Pitäisi varmaan laittaa Elisa Kirjalle kysymys, sen sijaan, että äimäilen asiaa yksinäni täällä.

4 kommenttia:

  1. Minusta on vääryys, että Jojo Moyesia myydään kevyemmän chic litin nimissä, sillä hänen kirjansa ovat oikeasti hyviä. Tunnepitoisia tosin, mutta minulle se on vain plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tämä minustakaan viihdehyllyyn kuuluisi.

      Poista
  2. Mullakin on se tuolla kesälukemisena, mutta tökkäs sivun 51 kuvailuun "Sinulla on täydellinen elämä, rikas, komea aviomies, joka jumaloi sinua ja vaatekaappi, jonka saadakseen kuka tahansa nainen kuolisi." En tiedä onko tämä vain ajankuvan vuoksi, mutta minua häiritsee aivan valtavasti tuo naisen noin yksipuolistava kuvaus, puolison ja ulkonäön kautta. Tuohonkin asti oli vähän taistelua lukeminen, enkä saa kyllä jatkettua...
    Kiitos muuten näistä kirja- ja elokuva-arvioista, luen usein blogiasi, vaikken olekaan ehkä koskaan kommentoinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Jennifer on kirjan alussa trophy wife, mutta siitä hän alkaa juuri murtautua ulos. Se tosin tulee ehkä vähän myöhemmin, alussa hän vain ihmettelee täydellistä elämäänsä, joka ei kuitenkaan tunnu miltään. Mutta ei kaikkien kirjojen tarvitse olla kaikille, saat sinä olla tästä tykkäämättä! Jos ei tunnu omalta niin olen ehdottomasti keskenjättämisen kannalla, varsinkin jos on pitkä kirja, turha haaskata kallista lukuaikaa.

      Ja tosi kiva kun kommentoit! Aika usein näitä kirja- ja leffajuttuja naputellessa tulee olo, että mitäköhän varten minä näitä edes julkaisen, eihän nämä voi kiinnostaa ketään, mutta kiva kuulla, että joku niitä lukee. Kommentoi ihmeessä useamminkin!

      Poista