maanantai 8. elokuuta 2016

Ghostbusters

Paul Feig 2016

Kuva

Tänään oli ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä, mutta päätin lykätä vääjäämätöntä viimeiseen asti. Kävin ennen iltavuoroa yksin aamuleffassa katsomassa Ghostbustersin.

80-luvun Ghostbusters on yksi lapsuuteni suurista elokuvista. Rakastin sitä aivan holtittomasti, ja rakastan edelleenkin, vaikka se onkin efekteiltään aika koominen nykypäivänä. Halusin tietysti nähdä uuden version, varsinkin kun kuulin sen olevan erittäin hyvä. Lisäksi olin toki kuullut internetin misogyynisestä raivosta, kun uuden version tähdet ovat naisia, mikä sai aikaan sen, että ehdottomasti halusin nähdä leffan kunnolla elokuvissa.

Fysiikan tohtori Erin Gilbert on juuri saamaisillaan viran yliopistosta, kun hänen nuoruudessaan kirjoittamansa kirja yliluonnollisista ilmiöistä putkahtaa ilmoille. Kirjan toinen kirjoittaja, Abby Yates, on laittanut sen kaikissa formaateissa uudelleen myyntiin. Abby on jatkanut kummitusten tutkimista Holtzmannin kanssa, joka tehtailee jännittäviä laitteita. Ja sitten kaikkialta alkaa jytistä kummituksia!

Asioista joista pidin tässä elokuvassa:

  • Kaikki uudet Ghostbustersit olivat mahtavia, mutta erityisesti ihastuin Holtzmanniin, josta tuli uusi idolini. Aivan loistava tyyppi! Minustakin tulee isona Holtzmann!
  • Minusta oli tosi hauskaa, että ainoa iso miesrooli oli käytännössä pelkästään koriste. Kevin, vastaanottoapulainen, oli ihan todella hauska hahmo.
  • Tykkään aina, kun viihteeni päähenkilöt ovat tiedenörttejä. Se nyt vain on parasta.
  • Ghostbustersin tunnusmusiikki on aina ja ikuisesti paras. Tai no, Ihmemiehen tunnusmusiikki on melkein yhtä hyvä, mutta mikään muu ei pääse lähellekään. Ghostbusters ja McGyver, siinä se.
  • Vanhojen Ghostbustersien cameorooleja oli hauska bongailla.
  • Oli oikeasti tosi kivaa katsoa elokuvaa, jossa kaikilla naisilla oli koko ajan vaatteet päällä, he näyttivät kaikki ihmisiltä eivätkä nukeilta, he olivat älykkäitä ja hauskoja, kukaan ei tapellut miehistä ja kaikki tukivat toisiaan. Sellaisiahan naiset enimmäkseen oikeastikin ovat, ja miehet, empiiristen tutkimusteni mukaan.

Mitä elokuvassa olisi voinut korjata:

  • Kummitukset olivat elokuvan alussa minusta aika pelottavia, mutta toisaalta selkäpiitä karmii kun ajattelen alkuperäistäkin Ghostbustersia. Niin. Olen ihan jäätävä lällis. Varmastikaan kenenkään muun mielestä kumpikaan elokuva ei ole pelottava, enkä usko, että kenenkään muun mielestä tässä asiassa oli mitään huomautettavaa, mutta minä nyt vain olen tämmöinen vellihousu.
  • Juoni oli kieltämättä vähän laimea. Sinänsä se ei minua haitannut, olisin pitänyt elokuvasta vaikkei siinä olisi ollut juonta ollenkaan, itse asiassa ne pelottavimmat kummitukset olisi helposti siitä alusta voinut nakata mäkeen, mutta kyllä on myönnettävä, että elokuvan tarina olisi voinut olla vähän kekseliäämpikin. Toivon kuitenkin, että leffa saa jatkoa, ja tämä oli vasta semmoinen todella ilahduttava harjoituskierros.

Oli oikein mukava aloitus työviikolle ja lomanjälkeiselle elämälle tämä. Sniikkasin elokuviin lounaspatongin ja pääsin suoraan elokuvista bussilla töihin. Näin voisi iltavuoroa edeltävät tunnit käyttää huomattavasti useammin. Suosittelen aamuelokuvia etenkin itselleni ja siinä sivussa toki kaikille muillekin.

2 kommenttia:

  1. Tää pitäisi käydä katsomassa. Tapitettiin pari viikkoa sitten Orionissa ne "vanhat" Ghostbustersit double bill -näytöksessä, ovat miehen suosikeita, oli huippua. Kiva että tääkin on kiva (ja kiitos että varoitit pelottavista kummituksista sanoo eräs, joka ei uskalla mennä kummitusjunaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai kukaan järjissään oleva ihminen mene kummitusjunaan! Sehän on ihan veren kerjäämistä nenästä. Kävin kerran alle kouluikäisenä, enkä aio ikinä mennä uudestaan, enkä suosittele muillekaan.

      Poista