tiistai 16. elokuuta 2016

Carry On

Rainbow Rowell: Carry On
Lukija: Euan Morton
Macmillan Audio, 2015


Tämäpä onkin jännä kirja tämä.

Rowellin aiemmassa kirjassa Fangirl päähenkilö Cath kirjoittaa fanfictionia kuuluisasta Simon Snow -kirjasarjasta, joka monin tavoin muistuttaa paljon Harry Potteria. Cathin fanfictionin nimi on Carry On, Simon. Luin Fangirlin, eikä se minusta ollut mitenkään kovin ihmeellinen nuorisokirja, mutta kun näin Carry Onin Akateemisessa joku aika sitten, olin ihan, että nyt on kunnollista, mahtavaa Rainbow Rowell!

Rowell siis kirjoitti fanfictionia itse keksimästään kirjasarjasta, jota ei ole olemassa. Tai siis, eihän se silloin voi olla fanfictionia. Vai voiko. En minä tiedä. Joka tapauksessa, pidin tästä kirjasta ihan todella paljon.

Alkuun vähän ärsytti, että luettuani Fangirlin, tai siis kuunneltuani äänikirjana, mutta joka tapauksessa, niin niin tiesin, mikä on tarinan idea. Juttelin asiasta Liinan kanssa, joka myös on lukenut tämän, mutta ei Fangirlia, ja hän väitti, että idea on ilmiselvä asti joka tapauksessa. Luulen kyllä, että en minä olisi mitään tajunnut, minä kun olen vähän tämmöinen. Pääsin kuitenkin ärsytyksestäni pian yli, koska kirja oli niin hyvä.

Simon Snow käy seitsemättä vuotta Watfordin velhokoulussa. Hän on Chosen One, jonka kohtalona on pelastaa koko maailma, mutta onnistuu olemaan kaikessa velhoilussa ihan surkea. Simonia kuitenkin huolestuttaa enemmän kadonnut huonetoveri, Baz, joka on viimeiset seitsemän vuotta yrittänyt tappaa hänet, joka vihaa häntä ja on todennäköisesti vampyyri. Tyttöystäväkin jättää ja koulun rehtori, hänen suojelijansa, The Mage, vaatii Simonia lähtemään koulusta. Kauheasti kaikkea ajattelemista siinä!

Rowellin kirjoissa on ihanaa teinirakkautta, niin kuin tässäkin. Lisäksi kirja tavoitti semmoista oikeanlaista harrypottermeininkiä, jota olenkin kaivannut, vaikka nämä teinivelhot olivat kyllä eläväisempiä ja enemmän kiinnostuneita pussailusta kuin Hogwartsin velhot. Minusta pussailu on oikein kiva lisä velhokouluihin. Pidin myös brittiläisyydestä, joka tuntui sillä tavalla hauskan teennäiseltä, kun tietää, että kirjailija on amerikkalainen. Sellaista, että "oh sod off, Baz!"

Rainbow Rowellin kirjoja voi suositella hyvillä mielin äänikirjoina. Olen kuunnellut nyt kolme ja kaikki ovat olleet ihan hyviä, tosin Eleanor & Park ja tämä Carry On huomattavasti parempia kuin Fangirl, minusta.

2 kommenttia:

  1. Meidän pitää ehkä - anteeksi, humalluin viimeksi - keskustella joskus selvin päin tarkemmin siitä, mikä tarinan ideoista oli eniten selvä. Mutta iso osa minusta oli, ja silti, matka on tärkein tämän kirjan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustellaan! Mutta ei minusta meidän tarvitse ottaa mitään paineita siitä selvin päin olosta kyllä.

      Poista