keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Zoo City - Eläinten valtakunta

Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta
Suom. Tytti Viinikainen
Aula, 2016


Zoo City on blogihistoriani toinen arvostelukappale. Sitä tarjottiin kätevästi e-kirjana, ja hetken mielijohteesta pyysin kirjaa. Hetken oli semmoinen olo, että mitäs nyt, myinkö periaatteeni, mutta sitten olo meni ohi. Joku saattaa siellä miettiä, mitä vikaa on arvostelukappaleissa, joten kerronpa nyt tässä, että eihän niissä yhtään mitään vikaa ole. Pidän kyllä ilmaisista kirjoista. Niissä on itseni kohdalla vain sellainen ongelma, että heti kun joku kirja on pakko lukea, se on sitten pakko lukea, eli useinmiten itkeä ja lukea, ja se väistämättä vaikuttaa lukukokemukseeni, joka sitten taas heijastuu bloggaukseen. Ikävä kierre se on. Luen jo monta kirjaa vuodessa lukupiiriin, enkä oikeastaan halua enempää pakkoluettavaa, sen huomasin taas tätäkin kirjaa tahkotessani.

Tiedän suhteestani arvostelukappaleisiin siksi, että joskus nuoruudessa kirjoitin jonkin verran lehtiarvioita ja sain silloin kirjoja arvosteltavaksi. Jos nyt joku siellä taas miettii, että onpas sitä muodostettu mielipide heppoisin perustein.

Mutta tästä kirjastahan tässä piti kertoa! Anteeksi!

Zoo City kertoo Etelä-Afrikan Johannesburgissa elävästä Zinzi Decemberistä, jonka niskassa roikkuu laiskiainen. Kirjan maailmassa henkirikoksen tehneillä on ristinään eläin. Se voi olla karhu tai varpunen, Zinzillä se on laiskiainen. Laiskiaisen ohella Zinzillä on erikoistaito, hän osaa etsiä kadonneita esineitä. Tämä taito eksyttää hänet monimutkalliseen ja väkivaltaiseen juoniverkkoon.

En voi väittää, että lukukokemus olisi ollut miellyttävä. Zoo City oli minulle ihan liian väkivaltainen ja synkkä. Mutta, jos unohdan, että tykkään miellyttävistä lukukokemuksista, tämä oli oikein hieno kirja muuten. Juoni on nokkela, eläimet synnin palkkana on hyvä idea, mutta ennen kaikkea oli todella kiinnostavaa lukea Etelä-Afrikasta.

Koska, myönnän, välttelen Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Olin jo kirjoittamassa, etten tiedä miksi, mutta tiedänpäs. En halua lukea lapsisotilaista, diktatuureista, katkotuista raajoista, korruptiosta, nigerialaiskirjeistä, poltetuista kasvoista, sodista, vääryyksistä. Ja tietenkin tiedän, etten saisi ummistaa silmiäni. Silti ummistan, koska haluan lukea viihtyäkseni. Zoo City onnistui huijaamaan esittämällä scifi-kirjaa, mutta uskoisin, että sen välittämä kuva Johannesburgista ei ole ihan väärä.

Jännä muuten, kun joskus tuntuu, että e-kirjan lukeminen etenee kuin etana, ja sitten lopulta huomaa, että jostain syystä e-kirjan sivumäärä on 279 ja kirjakirjan 409. Ilmankos sivut tuntuivat jokseenkin pitkiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti