maanantai 27. kesäkuuta 2016

Teoria Katherinesta

John Green: Teoria Katherinesta
(An Abundance of Katherines)
Suom. Helene Bützow
WSOY 2016


"Ihanaa kuitenkin, ettei John Green ole tällä erää kirjoittanut enempää kirjoja", kirjoitin tammikuussa, kun luin edellisen Greenin kirjoittaman kirjan. Vähänpä tiesin. Tämän kirjan Green on alun perin kirjoittanut jo 2006 ja se on vasta nyt suomennettu.

Mutta miksi minun on pakko lukea kaikki Greenin kirjoittamat kirjat, kysytte, ja kysymyksenne on erittäin hyvä. En minä tiedä miksi minun on pakko. Nyt kun yritän analysoida, keksin kaksi syytä:

1. Kansi on ihan kiva
2. Olen lukenut kaikki muutkin (mikä on kyllä ihan paska syy tehdä mitään)

Teoria Katherinesta kertoo Colin Singletonista, joka on lapsinero, ja kokee valtavia paineita tulla aikuiseksi neroksi. Colin on juuri eronnut yhdeksännestätoista Katherine-nimisestä tyttöystävästään ja on sydänsuruinen. Hän lähtee parhaan ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille, joka töksähtää alkuunsa, kun he jäävät arkkiherttua Franz Ferdinandin hautamuistomerkille jumiin haastattelemaan tamponinarutehtaan nykyisiä ja entisiä työntekijöitä. Samalla Colin kehittelee matemaattista teoriaa, jolla voisi ennustaa kaikkien ihmissuhteiden keston ja sen, kuka jättää kenet.

Noin tiivistettynä tuo kuulostaa oikein hauskalta, mutta luettuna kirja oli niin kuin kaikki Greenin teokset: vähän teennäinen, tekonokkela, tylsähkö ja söpö nuorisolaiskirja. Kyllä olisin näitä varmasti rakastanut varauksetta kun olin alle kaksikymmentä, mutta nyt kun en ole, niin, no, kyllä sen huomaa, ettei näitä ole varsinaisesti minulle kirjoitettu.

Keksin useita syitä, miksi en pitänyt tästä kirjasta:

1. Yhdeksäntoista Katherine-nimistä tyttöystävää on ihan epäuskottava idea.
2. Colin tekee jatkuvasti typeriä anagrammeja.
3. Colin on hiton ärsyttävä.
4. Hänen ystävänsä Hassan on vielä ärsyttävämpi.
5. Kaikki muutkin kirjan henkilöt ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, paitsi Katherinet, joista ei ota erkkikään selvää, heidän päällimmäisin piirteensä tuntuu olevan nimi.
6. Colinin teoria Katherineista on ihan tyhmä, jopa näin lyhyen matikan lukeneen humanistin silmiin, tai ehkä juuri siksi, ei ihminen taivu kaavioon.

Mutta tästä kaikesta huolimatta, oli ihan mukava juhannuspäivänä kahlata puoli kirjaa yhdeltä istumalta. Olisin voinut sen päivän huomattavasti huonomminkin käyttää. Silti toivon, että John Greeniltä ei löydy enempää nuoruuden teoksia ja saan olla nyt muutaman vuoden lukematta hänen tuotantoaan, kun selvästi en sitä voi olla lukematta, jos se on olemassa.

Linkkaanpa tähän loppuun vielä muut lukemani Greenit, kun nyt olen selvästi sarjalukija:
Tähtiin kirjoitettu virhe
Kaikki viimeiset sanat
Paper Towns

4 kommenttia:

  1. Tähtiin kirjoitettu virhe oli aivan ihana kirja ja toivon, että Green kirjoittaa lisää nuorisokirjoja, joita voin suositella sekä tytöille että pojille :)
    terv. samaanlainen sarjalukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se näiden eduksi on luettava, että näitä voisi tosiaan suositella sekä tytöille että pojille, vaikka itse ehkä ajattelenkin näitä enemmän tyttöjen makuun.

      Poista
  2. Oi voi. Kaikki viimeiset sanat on ensimmäinen - ja tällä hetkellä paras - lukemani Green. Margosta en niin välittänyt, eikä tämäkään ole houkutellut bloggausten perusteella. Sääli, kirjailijalla kun on aika kiva tyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkäämme toivossa, että hän parhaillaan hioo tyyliään ja julkaisee lähivuosina jonkun oikein messevän nuorisokirjan. Mutta toivottavasti ei ihan lähikuukausina, minun Green-kiintiöni on hetkeksi taas täynnä.

      Poista