sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kani nimeltä jumala

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
(When God Was a Rabbit)
Suom. Aleksi Milonoff
Tammi, 2012


Tällä kirjalla oli kaikki mahdollisuudet olla täydellisesti minun makuuni. Siinä oli lapsia, hassu perhe ja hulluja juonenkäänteitä. Tykkään ihan pöljänä perhetarinoista tyyliin Kaikki isäni hotellit, ja hetken jo ajattelin, että tässäkö on uusi lempikirjani.

Kirja alkaa Englannista, Ellyn lapsuudesta. Hänellä on paras ystävä Jenny Penny, jonka äiti on huithapeli, ja veli Joe, ja paljon muita erikoisia perheenjäseniä. Sitten Ellyn isä saa lottovoiton ja lopulta he muuttavat Cornwallin maaseudulle suureen taloon. Jenny Penny katoaa vuosiksi Ellyn elämästä.

Puolivälissä kirjaa tajusin, että se mikä aluksi oli hauskaa lapsikertojan epäluotettavuutta olikin oikeastaan vain huonoa kerrontaa. Ei se oikein riitä, että kerrotaan, että tässä on hauska hahmo Arthur, katsokaa, hän on hyvin erikoinen, ja sitten odotetaan, että lukija itse mielessään pyöristää litteän hahmon. Sitten taas monessa kohtaa tuntui, että olisi voinut vähän vähemmän luottaa lukijan tajuavan mitä kirjoittaja tarkoittaa. Joskus on myös hyvä sanoa suoraan, mitä haluaa sanoa. Se on aika kapea ja heiluva nuora tanssittavaksi se, myönnän auliisti.

Kirjassa oli älyttömän kiinnostavia juonia, jotka jätettiin hyödyntämättä. Se kyllä ärsyttää aina. Esimerkiksi Jenny Pennyn tarinaan palattiin, mutta sitten se kuitenkin jäi melko lailla ilmaan, kun alettiin puimaan 9/11-traumaa, jota inhoan kirjoissa. Annetaan jo sen olla, jooko. Onhan se varmasti suuri sukupolvitrauma ja vaatii käsittelyä, mutta kun se tuntuu jo niin eltaantuneelta. Lisäksi olisi kiva, jos edes joskus lapsuuskuvaus voisi jäädä vaille pedofiliaa, kun sekin on jo melko kaluttu juttu. En tiedä, ehkä minun olisi pitänyt lukijana jotenkin osata antautua kirjalle ja tuoda itse kirjaan mehukkuus, eikä jäädä jäkittämään vikoihin, mutta ei se nyt vain oikein onnistunut, harmi vain.

Luin lopun aika nopeasti kun halusin kirjasta eroon. Halusin pitää tästä kirjasta paljon enemmän kuin pidin, mutta koska tässä oli kaikki mahdollisuudet olla älyttömän hyvä, aion varmasti lukea Sarah Winmanin seuraavankin kirjan, ihan vain jos hän olisi saanut kaikki osat kohdalleen ja seuraava lunastaisi odotukseni.

8 kommenttia:

  1. Samat kokemukset. Olisin mielelläni tykännyt enemmänkin, mutta jäi jotenkin vaisuksi ja litteäksi.

    VastaaPoista
  2. No voi ei.
    Minusta tämä oli aivan mahtava. Toki lukemisesta on jo kauan, mutta sellainen muistikuva mulle jäi, että tässä nimenomaan ei jokaista asiaa selostettu juuriaan myöten, vaan lukijalle jätettiin tilaa.

    Mitä siihen toiseen Winmaniin tulee, niin minusta se oli tunnelmallinen ja kiva, mutta ei pärjännyt Kanille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat onneksi makuasioita, joissa ei voi olla väärässä. Minusta tuntuu, etten vain päässyt sisälle kirjaan, olisin ehkä kaivannut vähän vähemmän tilaa :) Kirjailija, tule lähemmäs!

      Poista
  3. Kuulostaa just sellaiselta kirjalta, josta voisin tykätä kauheasti, mutta eipä näköjään tarvitse lukea. Kiitos tästä! :) Säästyy aikaa niihin oikasti hyviin teoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, tästä ovat monet hyvänä pidetyt lukijat tykänneet hulluna, joten ehkä ei kannata ihan lopullista päätöstä tehdä tämän raportin perusteella! Kauhean vastuullinen olo tuli yhtäkkiä.

      Poista
  4. Minä en juuri tästä kirjasta mitään muista, muuta kuin sen mielikuvan, että pidin kirjasta todella paljon. :D

    VastaaPoista