torstai 26. toukokuuta 2016

Putkiremonttivalitusta osa 3

Pari viikkoa sitten olin vielä sitä mieltä, että putkiremonttiin tulisi suhtautua kuin retkeen.

En muistanut, että oikealla retkelläkin olen jatkuvasti paniikissa, varsinkin, jos pitää olla yön yli teltassa. Valvon makuupussissa miettimässä, että pissattaako vai ei, saanko unta vai en, onko makuupussissani jotain ötököitä, alkaako sataa, mikä tuo ääni oli, oliko se männiäinen vai staalo? Siksi en telttaile kuin pakon edessä. Vähän samanlainen kokemus on tämä putkiremontti. Olen ihan paniikissa.

Rappukäytävä

Nythän kaiken pitäisi olla hyvin, ollaan täällä ihastuttavassa evakkokodissa, jonka ikkunasta näkyy oma koti. Istun täällä rauhallisesti ja odotan, että saan palata ihanaan remontoituun kotiin. No ei. Panikeeraan kaikkea. Pienistä asioista tulee isoja ja epävarmoja, unohtelen asioita, en osaa keskittyä kunnolla mihinkään. Lisäksi on koko ajan niin kiire, etten saa mitään tehtyä loppuun.

Heräilen yöllä kauhuissani miettimään, etten ole muistanut tilata keittiön lattiaa ja entä jos vessanpöntön paikka on sittenkin väärä ja mitä jos mitä jos mitä jos. Viime yönä heräsin sydän jyskyttäen nähtyäni unta, että olimme unohtaneet keittiön takana olevan apukeittiön, enkä ollut näin ollen tilannut riittävästi 50-luvun lankavetimiä. Meillähän ei toki ole mitään apukeittiötä, vaan lapsuudenkodissani on.

Tällä hetkellä tuntuu, että yritän rimpuilla jotenkin järjissäni elokuuhun, jolloin tämä hiton retki on toivottavasti ohi ja voin taas keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti parin viikon kuluttua tuntuu taas joltain muulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti