sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Putkiremonttivalitusta osa 2

Tästä näyttää uhkaavasti tulevan tämän blogin historian vähäpostauksisin kuukausi. Syytän putkiremonttia. Se on jotenkin onnistunut lannistamaan minut niin, että olen ihan toimintakyvytön, vaikka koko remontin alkuun on vielä viikko.


"Sinä olet vain sellainen ihminen, jonka pitää koko ajan huolehtia jostain", sanoi Roscoe, kun valitin putkiremonttiahdistuksestani.

Ehkäpä näin. Lisäksi olen ihminen, joka haluaisi aina olla tilanteen herra ja rouva ja pitää kaiken hallinnassaan. Haluaisin suunnitella kaiken täydellisesti, enkä kestä keskeneräisyyttä ja kaaosta kovin hyvin. Siinä mielessä on aika erikoista, että olen päättänyt alkaa harrastaa romaanien kirjoittamista, koska se jos mikä on kaoottista ja keskeneräistä. No, ei siitä sen enempää. Tai, oikeastaan, sanonpa vielä, että sekin harrastus on ihan tauolla kuin ei vain riitä aivokapasiteetti.


Valitin tätä muuttoasiaa eilen baarissa naapurilleni, joka on viime vuosina muuttanut noin kaksikymmentäkahdeksan kertaa. Hän katsoi minua hieman kummastuneena, ja kysyi miksi stressaan kun emmehän me edes oikeasti muuta minnekään. Se on totta. Mehän oikeastaan lähdemme kaksi kuukautta kestävälle retkelle, joka suuntautuu naapuritaloon. Koska meidän putkiremonttievakkokämppämme on tuossa viereisessä talossa. Roscoe ehdotti, että muuttaisimme polkupyörillä.

Ehkäpä tästä retkiajatuksesta innostuneena heräsin aamulla jotenkin rennompana. Kävimme brunssilla ystävien kanssa, sen jälkeen myimme vanhat yhdistelmärattaat, keittiön avohyllyt, purimme kirjahyllyn koko perheen voimin ja siirsimme työhuoneeseen, tyhjensin vessan kaapit, jotka haetaan huomenna uuteen kotiin. Kauhean touhukas ja hauska päivä. Pallas Kanelikakkukin on aivan huumassa tästä kaikesta. Tällä vauhdilla olemme muuttovalmiita jo keskiviikkona, vaikka muutto on vasta sunnuntaina, eikä sitä edes tehdä polkupyörillä vaan ihan pakettiautolla.

Hiljalleen alan uskoa, että tästä saattaakin tulla mahtava putkiremonttikesä. Vähän stressinen, tosi kaoottinen, toivottavasti yhtä kiva kuin tämä päivä. Minä uskon että putkiremonttiin tulis suhtautuu kuin retkeen. Että sitä kestäisi, no, kuukauden tai kaksi, Samuli Putro voi tästä jatkaa, hyvä tulee.

2 kommenttia:

  1. Voin lisätä harmoniaasi kertomalla, että omakohtainen putkiremonttikokemukseni venähti sovitusta kahdesta kuukaudesta neljän kuukauden evakkoon, en muista siitä ajasta mitään, mutta niin vain on kohta seitsemän vuotta kakka sukeltanut saneerattujen putkien läpi.

    Edellinen on totta, mutta sanon silti, että hyviin puoliin kannattaa keskittyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou. Siitä tulis sitten jännittävä parin kuukauden telttailuretki. Toivottavasti ei mennä siihen.

      Poista