torstai 12. toukokuuta 2016

Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava, 2015


Aloitin Kissani Jugoslavian jo joskus taannoin, mutta se jäi kesken alkusivuilla. Ystäväni psyykkasi, että se lähtee vetämään vasta suunnilleen sadan sivun kohdalla. Olin tosi tyytyväinen, kun työpaikan lukupiirini valitsi kirjan toukokuun luettavaksi, ja nyt viimein sain sen loppuun.

Kissani Jugoslavia kertoo äidistä ja pojasta, jotka kertovat tarinaa vuorotellen. Bekim on parikymppinen nuori mies Suomessa, joka hankkii käärmeen ja rakastuu kissaan. Emine on nuori tyttö Jugoslaviassa, joka on menossa naimisiin ihanan miehen kanssa, mutta sitten kaikki romahtaa.

Ystäväni oli oikeassa. Kirja oli oikein hyvä ensimmäisen sata sivuakin, mutta sen jälkeen se yhtäkkiä imaisi mukaansa hurjalla voimalla. Kirjan liepeessä kerrotaan, että kirja on symbolisesti latautunut, ja itse kun olen tämmöinen aika suoraviivainen lukija, olin jokseenkin hukassa kirjan symbolien kanssa. Tykkään kaikesta ihmeellisestä kirjallisuudessani, mutta yleensä luen ihmejutut kuitenkin kirjaimellisesti. Tuntui, että käsissäni oli arvoitus, johon minulla ei ole tarpeeksi ratkaisun avaimia, koska en tiedä tarpeeksi. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa haitannut, vaan teki lukukokemuksesta todella herkullisen.

Äimäilin kirjaa monta päivää. Kyselin töissä työkaverilta, että onko se nyt niin, että kissa on Jugoslavia, koska niinhän otsikossa sanotaan, aika selkeä lukuohje mielestäni, ja työkaveri oli, että onko se kissa inhottava ja kamala, ja minä olin, että kyllä on, johon työkaveri, että kyllä se sitten on ilmiselvä Jugoslavia.

Ihmettelin myös käärmettä. Hesarin arviossa puhutaan isänmurhasta, mutta lukupiirissä oltiin sitä mieltä, että käärme liittyy tietenkin seksuaalisuuteen, mikä lukukokemukseni perusteella kuulostaakin loogisemmalta tulkinnalta.

Lukupiirissä Kissani Jugoslaviasta tykättiin täysin palkein. Tämä oli ihan paras lukupiirikirja siksi, että tässä oli paljon keskustelemista. Oli ihana kuulla tulkintoja kirjasta, mutta vielä ihanampaa oli, kun keskustelu lähti lukupiiriläisten omiin kokemuksiin Albaniasta, Sarajevosta, muistoihin siitä kun lähdettiin evakkoon Karjalasta, sotalapsiajoista. Keskustelu oli äärettömän kiinnostavaa. Istuin ja imin sisään muiden ihmisten kokemuksia.

Oikeastaan se, mihin Kissani Jugoslavia ja lukupiirikeskustelu minut havahdutti, on, että täällä lähistölläni asuu kauheasti ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla kokeneet sodan. Toki vanhempia ihmisiä, mutta myös ihmisiä, jotka ovat minua nuorempia tai ikäisiäni, kuten kirjan Bekim. En ole aiemmin osannut ajatella asiaa, vaikka on ilmiselvää, että sotaa ihmiset pakenevat. Jotenkin vavisuttavaa, miten tynnyrissä saatan välillä elää. Olin yläasteella, kun kotikaupunkiini tuli pakolaisina paljon Kosovon albaaneja. Muistan lähinnä söpöt pojat, joiden kanssa hengattiin, mutta ehkä iästäni johtuen on mennyt ihan ohi, miksi he oikeastaan olivat tulleet Suomeen. Tämän kirjan luettuani ymmärrän asiaa paremmin, ja mietin, mitähän niillekin pojille nyt kuuluu.

Todella vaikuttava kirja.

6 kommenttia:

  1. Tämä kirja marinoituu parhaillaan yöpöydälläni, mutta taidanpa siirtää sitä lukujonossa ylemmäs. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    Erään ystäväni puoliso on entisen Jugoslavian alueelta ja vaikka olemme tunteneet pitkään, on hän vasta lähiaikoina valottanut lapsuuden kokemuksiaan. On jotenkin järisyttävää tajuta, miten oman ikäiseni, oman oloiseni, samaa korkeakoulua käyneen henkilön lapsuus on ollut niin radikaalisti erilainen kuin omani. Suhtautuminen Euroopan viime aikoina kärjistyneeseen asenneilmapiiriin on myös muuten aika erilainen, kansalaisten kääntyminen toisiaan vastaan on hänelle aivan eri tavalla pelottava uhkakuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on erilainen suhtautuminen. Siksikin on tärkeää, että näistä asioista kirjoitetaan. Vaikka oli tämä hieno kirja muutenkin kuin aiheeltaan!

      Poista
  2. Onpa kiinnostava vinkki jälleen, kiitos. Jotenkin tämän kirjan ilmestyminen on mennyt minulta vähän ohi. Täytyy ehdottomasti tarttua. (Pitäisi ehkä olla joku lista, mihin näitä hyviä luettavia laittaisi, kun kirjastoon mennessä ne sitten kuitenkin unohtuvat kaikki. Miten muut ihmiset toimivat tämän asian kanssa?)

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä kirja ei avautunut ihan näin hyvin ja se on jäänyt jollain tapaa vaivaamaan mieltäni. Mutta postauksesi jälkeen ymmärrän ehkä vähän paremmin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tosin tuntuu, etten itsekään ymmärtänyt läheskään niin paljon kuin olisin halunnut.

      Poista