tiistai 19. huhtikuuta 2016

Mörkövahti

Tuutikki Tolonen: Mörkövahti
Kuvittaja: Pasi Pitkänen
Tammi, 2015


Töissä tässä taannoin kuulustelin lastenkirjavinkkaajaa ja sain kuulla, että Mörkövahti on ihan mahtava. Samaa kuulin monelta naapurilta. Minä sen heti varasin kirjastosta, mutta unohdin hyllyyn. Eilen sitten kuumetoipilaana kaipasin jotain helpohkoa lukemista ja tartuin tähän.

Sitten en irrottanutkaan ennen kuin se loppui. Onneksi oli tänään sairaslomapäivä, koska muuten olisi mennyt kiemurteluksi, kun olisi halunnut koko ajan vain lukea, mutta nyt sai vain tehdä niin. Olipa ihanaa! Pitkästä aikaa innostuin jostain oikein kunnolla.

Mörkövahti kertoo Hellemaan perheestä, jonka äiti on voittanut lomamatkan Lappiin ja isä on reissutyössä. Lomamatkan diiliin kuuluu, että matkan ajaksi perheeseen muuttaa puoli-ihminen, mörkö, vahtimaan lapsia, Hillaa, Kaapoa ja Maikkia. Mörkö asuu eteisen kaapissa ja pölisee.

Kirjassa on ihan mahtavia yksityiskohtia, kuten puhuva kylpytakki, ja muutenkin kirja oli monitasoisesti huippu. Kuvituskin oli ihan nappi. Tykkäsin kovasti siitä, ettei missään vaiheessa jääty kyseenalaistamaan juuri mitään. Aikuisetkin olivat ihan, että okei, mörkö. Lisäksi oli kivaa, että kirjassa ihmiset kertoivat tietonsa muillekin, eikä joku jäkittänyt tietoa itsellään, kuten tarinoissa usein käy. Lisäksi lapset olivat mukavan lapsellisia, arvaamattomia ja monitasoisia.

Jotenkin koko ajan kuvittelin lapset ja möröt tähän kotini lähistölle pyörimään ja telttailemaan, varmaankin, koska kuvittelen tietäväni kirjailijan asuvan tässä jossain lähellä. Sitten ilahduin, kun Kaapo tosiaan pyöräili lähikahvilamme ohi ja jutteli sen omistajan kanssa. Jotenkin aina tulee hyvä mieli, kun joku tapahtuu tässä omilla mestoilla. Vähän niin kuin se, kun ihmettelin, miten rakastamieni Taro-kirjojen maisema näytti kovin tutulta, ja sitten kävi kautta rantain ilmi, että se johtunee ainakin osittain siitä, että kirjojen kuvittaja asuu näillä main.

Mutta Mörkövahdista vielä. Niin että kyllä vain oli erittäin hyvä lastenkirja, maistui aikuisellekin. Oletan, että tästä on tulossa sarja, ja taidan kerätä sen omaan hyllyyn odottelemaan, että Pallas Kanelikakku vähän ikääntyy. Luulen, että lastakin kiinnostaa muutaman vuoden kuluttua lähteä tutkimaan, löytyykö jostain metsästä Pullokallio, ja voidaan laivarannassa katsella näkyisikö riesakeijuja.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäätte, odotan bloggausta!

      Poista
  2. Eikä! Kuulostaa mahtavalta :) Pistän varaukseen ja säästän johonkin viikonloppuun. (Meillä on juuri sairaslomapäivä numero 4 tai 5 menossa, joten lisää tätä lajia en toivo.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä vain kuulosta vaan on mahtava!

      Meilläkin on täällä sairastupa. Luin juuri lapselle iltasaduksi Kari Hotakaisen Satukirjaa ja mietin, että miltäköhän ne sadut tuntuu kuumeisesta, kun ne on normaalilämpöisestäkin niin sekopäisiä.

      Poista