perjantai 29. huhtikuuta 2016

Big Eyes

Tim Burton, 2014

Kuva

Kun ryhtyy katsomaan Tim Burtonin elokuvaa, odottaa jotain ihmeellistä. Värikästä, mielikuvituksellista, vähintäänkin outoa. Siksi Big Eyes oli pettymys. Se on hyvin tavallinen elokuva. Tämä juuri on ongelmana tosipohjaisissa tarinoissa: jopa Tim Burtonin tosipohja saa latistettua.

Big Eyes kertoo yksinhuoltajaäidistä, harrastajamaalari Margaretista, joka tapaa hurmaavan Walter Keanen, joka myöskin maalaa. Margaret maalaa muotokuvia, joilla on valtavat silmät, Walter melko turhanpäiväisiä katunäkymiä Pariisista. Sitten yhtäkkiä kaikki kiinnostuvat Margaretin isosilmäisistä lapsista, ja epähuomiossa Walter tulee väittäneeksi itse maalanneensa ne.

Odotin jotenkin fantastista tarinaa, jotenkin maalauksista inspiroitunutta kuvastoa, mutta Big Eyes on ihan perusleffa. Ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta Tim Burtonin ystäville se on väistämättä melkoinen antikliimaksi.

Huomaan myös, etten pidä kovinkaan paljon Walter Keanea esittäneestä Christoph Waltzista. Hän näyttelee aina samaa vastenmielistä hahmoa.

Opin tästä taas sen, että jos elokuva lupaa perustuvansa tositapahtumiin, minun ei kannata kuluttaa siihen arvokasta aikaani, vaikka sen miten olisi ohjannut Tim Burton. Hetken luulin, että opin tästä ehkä myös sen, että Tim Burton ei aio enää ohjata Beetlejuicea toista kertaa, ja minun täytyy hyväksyä se, mutta sitten huomasin IMDB:stä, että Beetlejuice 2 on pre-productionissa. Kuin siistiä Tim! Maailmassa on vielä toivoa! Beetlejuice! Beetlejuice! Beetlejuice!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti