keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sankta Psykon kasvatit

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit
(Sankta Psyko)
Suom. Outi Menna
Tammi, 2013


Tämä kirja vaivasi minua kirjaston hyllyssä. Tosi monta kertaa seisoin se kädessä hyllyttäessä miettimässä, että olisko tämä vai eikö tämä olis. Mielisairaalaympäristö on minusta hyvin kiinnostava, mutta joku intuitio tai mikä lie kirjakeiju niskassa varoitteli. Ja sitten varoitteli myös työtoveri, joka lukee paljon jännäreitä, kun kysyin kirjasta, että ei kuulemma ole mikään ihan voittaja.

Ostin kirjan kumminkin e-kirjana, en tiedä miksi, jotenkin se vaivasi. Ja sitten lopulta laitoin lukien.

Kirja kertoo kolmikymppisestä Janista, joka on lastentarhanopettaja. Hän hakeutuu töihin Sankta Patrician psykiatrisen sairaalan päiväkotiin, eikä ihan ilman henkilökohtaisia motiiveja.

Ensinnäkään en oikein ymmärrä, miksi psykiatrisen sairaalan yhteydessä on päiväkoti. Onko semmoisia tosiaan olemassa? Että lapsen elämä valjastetaan vierailuille pakkohoidossa olevan vanhemman luona, tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. En missään vaiheessa päässyt yli epäuskostani tätä asiaa kohtaan.

Sitten kirjan ylle varjon heitti myös se, että luin samaan aikaan Mikko Rimmisen Hippaa ja aina kirjakirjasta e-kirjaan hypätessä tuntui, kuin olisin siirtynyt lukemaan selkokirjaa. Rimmisen kieli-iloittelu runttasi Theorinin seinään aika hurjalla tavalla. Tämähän ei ole Theorinin tai suomentajan vika, kyseessä on kaksi ihan eri genren kirjaa, mutta näin nyt vain kävi.

Kirjassa oli jotenkin ihan liian vähän itse Sankta Psykoa ja liikaa kaikenlaista päiväkodissa puuhailua ja kellarissa kolistelua. Tarina eteni minusta ihan ihan liian hitaasti, keskittyi epäolennaisuuksiin ja jätti hyödyntämättä ison osan jännistä asioista, joita pohjusteltiin. Jan oli kyllä kiinnostava hahmo ja tykkäsin siitä, ettei missään vaiheessa tiennyt kuka on hyvä ja kuka paha. Kirjan loppu oli minusta yhtä aikaa kauhea antikliimaksi ja yllättävän raikas. En oikein pitänyt siitä, että kaikki pohjusteltu hylättiin, mutta enpä osannut tuollaista loppua odottaa yhtään. Kai se sitten oli onnistunut jännärin lopetus, en tiedä.

Ei tämä mikään ihan surkea kirja ollut, lopussa jopa oikein ahmin tätä, mutta jos joku tietää jonkun kivan kirjan, joka oikeasti kertoo mielisairaalasta, olen kiinnostunut.

2 kommenttia:

  1. Kellokosken prinsessa on oikeasti elänyt ihminen, josta on tehty elämäkerta ja elokuva ja näytelmiä. Eli aikuiselämänsä Kellokosken mielisairaalassa.
    Juha Hurmee Hullu kertoo kirjailijan omasta mielisairaalassa olemisesta. Kyllähän näitä kirjoja on aika lailla, joissa ollaan oikeasti mielisairaalassa.

    Sankta psyko oli minusta aika karmaiseva kirja. Eläydyin hyytävään tunnelmaan. En lukisi kirjaa yksin ja pimeällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu kyllä kiinnostaisi! Kiitos kun muistutit.

      Poista