maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pyhä lehmä

David Duchovny: Pyhä lehmä
(Holy Cow)
Suom. Ilkka Salmenpohja
Like 2016


Suhtauduin jokseenkin skeptisesti, kun huomasin kevään ennakoissa David Duchovnyn kirjoittaneen kirjan. Jotenkin en ole pitänyt häntä kovin fiksuna, enemmänkin sievänä, kauhea kun olen pinnallinen, anteeksi, ja luettuani muutaman Dana Scullyn kirjoittaman kirjan takakannen, ajattelin, että ei minua voi kiinnostaa myöskään Mulderin kirjallinen tuotanto.

No mutta eipä mittään. Kirjan kansi vaikutti aika erilaiselta kuin kollegan scifi-thrillerit. Silmäsin esittelytekstin. Mitä helvettiä, tämä kirjahan kertoo lehmästä! Lehmästä! Ihanaa! Ja sitten varasin sen heti. Sittemmin opin myös, ettei Duchovny ole vain söpönaama, vaan on opiskellut kirjallisuutta Princetonissa, joten eipä hän mikään turha kirjaihminen taida ollakaan.

Pyhä lehmä kertoo tosiaankin Elsie-nimisestä lehmästä, joka elelee rauhallisesti maatilalla, kunnes epähuomiossa näkee televisiosta ohjelman lihateollisuudesta. Ja sen jälkeen mikään ei pysäytä Elsietä.

Kirja on aika jänskä. Se on kevyt ja hauska, Elsie juttelee lukijalle ja kustannustoimittaja varoittelee ja kommentoi. Elsie pistää aika tiukkaa tekstiä lihatuotannosta ja monista muistakin asioista, mikä on oikein kivaa, mutta koska kirja on monilta osin vähän pöljä, en oikein tiedä mitä ajatella kokonaisuudesta.

Kirjan juoni on ihan pöhkö ja epäuskottava. Tai no, ei minulla varsinaisesti ole ongelmaa sen kanssa, että lehmä, possu ja kalkkuna lentelevät keskenään lentokoneella, olen hyvinkin liberiaali juonten suhteen, mutta jotenkin kirjan olisi pitänyt olla vielä absurdimpi, että olisin lähtenyt mukaan kirjan maailmaan. Tuntui, että kirjoittaja meni sieltä, missä aita on matalin.

Loppusanoista jäi käsitys, että Duchovny suunnitteli tästä lastenelokuvaa Disney Pixarille, mutta saatuaan hylsyn hän tekikin romaanin. On vähän epäselvää kenelle kirja on suunnattu, mutta toisaalta tykkään siitä, ettei laskelmoida niin kauheasti.

En nyt oikein tiedä mitä mieltä tästä olisi. Jokseenkin rohkea kirjallinen debyytti. Olisin odottanut jotain tuotteistetumpaa tai muuten pureskellumpaa. Ei tämä mikään täysosuma ollut, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan tuotannon täydentymistä!

2 kommenttia:

  1. Minä lainasin tämän äänikirjana Overdrivesta, mutta en pystynyt kuuntelemaan kuin noin 10 minuuttia. Duchovny kuulosti tuskastuttavan ponnettomalta, laiskalta, flegmaattiselta ja mitä näitä muita samanlaisia adjektiiveja nyt onkaan. Onneksi kirja ei kertomasi perusteella lopultakaan ollut hirveän kummoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi ansainnut pirteän naislukijan. Miten nyt Duchovny voisi lukea kirjaa, jonka minäkertoja on radikaali lehmä! En ihmettele, että oli tuskastuttavaa!

      Poista