tiistai 29. maaliskuuta 2016

Päivien kuohu (kirja)

Boris Vian: Päivien kuohu
(L'Ecume des jours, 1947)
Suom. Leena Kirstinä
Karisto, 1972


Katsottuani yli vuosi sitten Päivien kuohun elokuvaversion varasin oitis kirjan. Niitä on Helsingin kaupunginkirjastossa varastossa kaksi rikkinäistä kappaletta.

Varasin kirjan, lainasin sen, en ehtinyt lukea, palautin. Varasin uudestaan, en ehtinyt lukea, palautin. Ja vielä kolmannen kerran. Tässä välissä ehdin havaita kirjan ystävän kirjahyllyssä, ja otin sen puheeksi. Ilmeni, että Vian on hänen lempikirjailijansa ja hän on esittänyt Vianin tekstejä lauluina, ja sitten hän esitti minulle mahtavan tekstin ulkomuistista ranskaksi ja suomeksi, joka käsitteli systemaattista juomista. Tulin tästä niin onnelliseksi, että sisuunnuin ja viimein kirjan lukea paukautin.

Ja hyvähän se oli. Rikas poikamies Colin asuu kokkinsa ja hiirensä kanssa, mutta janoaa rakkautta. Hänen paras ystävänsä Chick on rakastunut kauniiseen Aliseen, mutta ajattelee vain Jean-Sol Partren tuotantoa. Colin tapaa ihanan Khloen ja he menevät pian naimisiin.

Puoliväliin saakka kirja on ihanan valoisa ja aurinkoinen, tyttöjä ja poikia, rakkautta ja nuoruutta, mutta sitten kaikki lähtee muuttumaan synkäksi ja harmaaksi. Khloe sairastuu ja heidän asuntonsa alkaa hiljalleen kasvaa umpeen. Chickin pakkomielle Partresta saa hänestä yliotteen.

Kirja on absurdi ja hullumainen, vesijohdosta pyydystetään ankeriaita, pianocktaililla soitetaan drinkkejä ja yksi Colinin työpaikoista on sellainen, jossa hänen tehtävänsä on kasvattaa mahansa alla mullassa aseita. En tiedä olivatko mahtavat yksityiskohdat selkeämmin näkyvissä elokuvassa, vai olikohan niin, että ne eivät enää samalla tavalla jaksaneet hämmästyttää kun olin nähnyt ne jo kerran, mutta tuntui, että elokuvassa ne silti pääsivät paremmin esille. Mutta kyllä tämä kirjakin oli hieno. Synkempi ja raaempi kuin elokuva, sanoisin.

Suosittelen. Kannattaa varata nopeasti, ennen kuin viimeiset elossa olevat kappaleet lahoavat käsiin. Tekisipä joku kustantamo aimoteon ja kääntäisi lisää Viania! Ranskassa hän on ilmeisesti edelleen varsin pidetty ja arvostettu, enkä sitä yhtään ihmettele, kyllähän tämmöinen mainious kestää aikaa.

2 kommenttia:

  1. Minäkin tykästyin Päivien kuohuun kovasti sen kaikessa abstraktiudessaan<3 ja jatkan ehdottomasti tutustumista kirjailijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Harmillisesti en vain löytänyt häneltä muita suomennoksia. Onkohan niitä? Toivottavasti joku viisas kustantaja ottaisi asiakseen hoitaa ihmisille lisää Viania!

      Poista