perjantai 4. maaliskuuta 2016

Let's Pretend This Never Happened

Jenny Lawson: Let's Pretend This Never Happened
(A Mostly True Memoir)
Lukija: Jenny Lawson
Penguin Audio, 2012


Minähän olin ihan tutinoissani Lawsonin toisesta kirjasta, joka oli minulle ensimmäinen. Se oli parasta äänikirjaa, jota olen kokenut. Olin siis innoissani, kun kuulin, että hänen ensimmäisessä, minulle toisessa, kirjassaan valotetaan Lawsonin lapsuusvuosia, ja heti ryntäsin kuuntelemaan sitä.

Täytyy myöntää, että Lawson on kehittynyt kirjoittajana, koska kakkoskirja oli minusta huomattavasti parempi. Oli tämä ensimmäinenkin hyvä, Lawsonin jutut ovat mahtavia, mutta huomasin, etten oikein jaksanut kuunnella.

Se meni vähän niin, että olen ihan, että kyllä kyllä Jenny, tosi mahtavaa tarina tämä, että otit yliannostuksen laksatiiveja, mutta sitten unohdun tuijottamaan jotain metron mainosta ja huomaan parin tunnin päästä miettiväni, että mitenkähän siinä kävi, kun Jenny niitä laksatiiveja otti, mutta ei se sitten kuitenkaan niin paljon kiinnosta, että jaksaisin kelata äänikirjaa. Tai no, tietäähän sen, miten siinä käy kun ottaa liikaa laksatiiveja. Hyvin siinä harvoin käy.

Tämä on muuten vähän ongelma äänikirjoissa. Tavallisessa kirjassa voi palata tarkistamaan, mitä siellä oikein lukikaan, mutta äänikirjassa ei tule niin tehneeksi. Se on työläämpää.

Kirjassa oli paljon helmiä, kuten tarina siitä, miten Lawson luokkaretkellä juuttui lehmän vaginaan, tai kuinka hänen koiransa puukotti häntä kanalla, tai kun hän osallistui bloggaajien kokoontumiseen, mutta olisin kuitenkin toivonut enemmän tarinoita Lawsonin lapsuudesta, juttuja hänen epäsovinnaisesta eläintentäyttäjäisästään, juttuja perhe-elämästä.

Joka tapauksessa ihailen ja rakastan Jenny Lawsonia ja aion lukea hänen toivottavasti tulevaisuudessa turpeaksi täydentyvän tuotantonsa. Ja aion kuunnella kaiken äänikirjoina, koska Lawson on loistava lukija.

Ja ai niin, tätä kuunnellessa tapahtui sellainen hirveä juttu, että yhtäkkiä kuulottimieni toinen nappula alkoi kaikkoontua. Se hävisi ja tuli takaisin ja oli todella rasittava. Minulla on ollut lainassa Roscoen superpromegakuulokkeet, ja kun nyt vaihdoin jostain saamiini ilmaiskuulokkeisiin, oli ero sanoisinko että merkittävä. Ilmaiskuulokkeet huusivat täysillä, mutta silti en metron kohinassa kuullut muuta kuin epämääräistä muminaa. Nyt olen ongelman edessä: minulla ei ole varaa ostaa toisia supermegaprokuulokkeita, mutta voinko enää parhaaseen opittuani tottua kuuntelemaan tavallisilla kuulokkeilla? Olenko tärvellyt kuuntelukokemukseni luksuksella? Kauhea tilanne! Äänikirjaharrastukseni on vaarassa!

2 kommenttia:

  1. Juuri itse viime viikolla sain myös tämän kirjan luettua! Fyysisessä kirjamuodossa lavertelu ei haitannut yhtä paljon, sillä tosiaan oli mahdollista palata takaisin tai pikalukea toistoiset kohdat. Tykkäsin kyllä! Pokkariversiossa ollut bonusluku kirjan promokiertueelta oli myös hauska.

    Parasta mielestäni oli se, että vaikka jossain vaiheessa kirjaa kävi mielessä, keskusteleeko tämä aviopari koskaan muuten kuin huutamalla toisilleen hävyttömyyksiä, tuli kuitenkin selväksi, miten hyväksyvä ja kärsivällinen rakkaus heidän välillään vallitsee. Olen kirjastojonossa Furiosly Happy -opukseen ja tämän jäljiltä odotukseni ovat korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olisi varmasti kannattanut lukea ilmestymisjärjestyksessä. Toivottavasti tykkäät Furiously Happysta, minusta se oli ihan mahtava!

      Poista