torstai 4. helmikuuta 2016

Vuotuisat joogauutiset

Joogaharrastukseni on ollut aivan turbulentti jo kohta vuoden. Silloin lähijoogasalini alkoi sekoilla, lempituntini lopetettiin, joogasali muutti taas pari taloa kauemmas ja tunteja tuli ja meni, ohjaajia tuli ja meni, ja minulta jotenkin meni fiilis koko hommaan. Lopulta koko sali lopetettiin, mikä ei kauheasti haitannut, koska ei siellä enää huvittanut käydä, tuli huono fiilis koko toiminnasta, enpä olisi heille halunnut enempää rahojani kantaakaan. Firma ilmeisesti keskittyi mieluummin kehittämään toimintaansa Havaijilla kuin itähelsinkiläisissä lähiöissä. Mutta eipä siitä sen enempää.

Olen siis ollut aika lailla joogaton jo tovin, mikä on ollut minulle kokonaisvaltaisesti huono juttu. Voidakseni hyvin tarvitsen joogaa, koska muuten hartiani jämähtävät täysin ja saan hirveitä päänsärkyjä. Jooga pitää ne poissa ja auttaa silloin, kun tilanne pääsee pahaksi.

Näkymä joogamatolta olohuoneen lattialla

Koska tunnen itseni, tiedän etten jaksa lähteä kovin kauas urkkailemaan tässä elämäntilanteessa, enkä halua myöskään sitoutua olemaan missään mihinkään tiettyyn kellonaikaan joka viikko. Siksi en ole oikein edes ottanut kunnolla selvää muista lähiseutujen joogasaleista.

Vuoden alussa hartiat ja pää olivat taas ihan kauheassa tilassa ja päätin, että jotain on tehtävä. Ostin sitten vuoden käyttöoikeuden nettijoogastudio Yoogaiaan. Se on minusta aika ongelmallinen systeemi siksi, että jos joogaa tekee väärin, siinä voi hajottaa itsensä. Olisi ainakin aluksi hyvä, jos asiantunteva ohjaaja opastaisi asanoihin ja korjaisi väärät kulmat ja linjat, etteivät selkä ja polvet pauku. Uskon kuitenkin, että itse osaan muutaman vuoden kokemuksella jo enimmät asanat turvallisesti, joten uskaltauduin liittymään Yoogaiaan. Siellähän voi siis osallistua myös livetunneille, joissa ohjaaja ohjaa nettikameran kautta ettei tee ihan päin persusta, mutta itse käytän pelkästään tallenteita, jolloin saan viuhtoa ja pinnata asanoista niin paljon kuin haluan. Ja tehdä ihan mihin aikaan tahansa, livetunnillahan täytyy olla silloin kun ohjaajakin.

Yoogaia on pelastanut hartiani. Äsken tein niska-hartia-jumpan, ja kun nyt siinä matolla olin, vielä huitaisin vartin core-harjoituksen perään. Luulen, ettei nyt pariin päivään päätä särje. Nyt on enää se ongelma, että pitäisi muistaa joogata ennen kuin päätä jo särkee. Nyt kauheissa jumeissa teen niska-hartia-jumppaa, sen sijaan, että tekisin pari kertaa viikossa ihan tavallisia joogia, jotka pitävät säryt poissa, mutta keskittyvät muihinkin osiin kuin ylävartalon vetreyteen.

Hirveän kiva juttu on myös se, että jooga palaa lähistölleni ihan näinä päivinä. Lopetetun joogasalin ihanat ohjaajat alkavat pitää joogatunteja tuossa lähellä kertamaksusysteemillä, juuri lemppariani hatha-yinia, joten luulenpa, että säännölliset joogatuntini ovat pelastetut taas vähäksi aikaa. Koska vaikka en lähijoogasaliani pyörittänyttä firmaa tule ikävöimään, olen kaivannut kovasti joogaohjaajiani, jotka olivat kaikki mahtavia ja ehtivät tulla tärkeiksi, niin rahoittava preesens on heillä. Viikonloppuisin vääntäydyn sinne tunnille ja viikolla joogailen kotona. Eiköhän tässä kohta taas pää käänny hienosti ja sisäinen rauha valtaa tilaa sisäiseltä Pentti Linkolaltani.

PS: Kun ajattelen joogajuttuja, päässä alkaa soida Pyhä Lehmä. Shanti shanti, siinä on asiallinen artisti, namaste materfakers.

2 kommenttia:

  1. Minusta on parasta ja hauskinta, että sen kerran kun sulle pääsee irvailemaan kirotusvireestä - eikä todellakaan ole jokapäiväistä herkkua tämä - niin tilanne on näinkin herkullinen.

    Tässä on nyt ollut kaikenlaista yllättävää menoa, joten jos sun joogaohjaajilla on rahoittava preesens, tulet näkemään siellä tunneilla myös minut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiih! Paras kirjoitusvirhe! En varmasti korjaa noin hyvää!

      Poista