lauantai 13. helmikuuta 2016

Irakin purkkajeesus

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus
Suom. Sampsa Peltonen
WSOY 2013


Myönnän, etten olisi lukenut Irakin Purkkajeesusta ilman lukupiirini sysäystä. Kirjaan oli vaikea tarttua kahdesta syystä:

1) Minä en niistä novelleista niin
2) Minä en rankoista aiheista niin

Novellien lukeminen on ärsyttävää siksi, että ne on usein kirjoitettu niin, että puolivälissä tarinaa ehdin kärryille, että kuka tämä kertoja on ja mistä on kyse, ja sitten tarina jo loppuukin ja on edessä uusi kärryjen perässä juoksu. Tekisin sen mieluummin kerran ja sitten istuisin tyytyväisenä kyydissä esimerkiksi 250 sivua ja katselisin maisemia. Tämäkin novellikokoelma oli sillä tavalla ärsyttävä, mutta ei kuitenkaan liian pitkä, ja onhan niitä novelleja kiva joskus lukea, kunto kasvaa juostessa.

Aiheesta sitten taas. Tiedän, että minun pitäisi nimenomaan lukea Irakista, Aasiasta, Afrikasta, ja ylipäätään paikoista, joissa on asiat huonosti, ja joiden ihmisten elämää olisi tärkeää ymmärtää. Mutta kun siinä on se, että kurjuutta tuuttaa uutisista koko ajan, ja minä luen viihtyäkseni. Kun luen, haluan tietää, että tarina on fiktiota. Vaikka Irakin Purkkajeesus on hyvin absurdi, en voinut välttyä kauhistuttavilta ajatuksilta, että se todennäköisesti silti kuvaa fiktion keinoin Irakia ja pakolaisuutta juuri niin kuin se on.

Irakin Purkkajeesusta ei siis voi luonnehtia miellyttäväksi lukukokemukseksi, mutta tärkeä se oli. Olen iloinen, että luin kirjan ja olen iloinen, että se on nyt ohi. Saatan lukea joskus lisääkin Blasimia, varsinkin jos hän kirjoittaa romaanin joskus, mutta nyt vähäksi aikaa hän saa olla ihan rauhassa minulta.

5 kommenttia:

  1. Purkkajeesus on kyllä rankkaa tekstiä, mutta absurdius teki siitä silti jotenkin mukavaa luettavaa ja aiheista huolimatta minulle lukukokemus oli miellyttävä. Terävää tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman absurdiutta näitä olisi ollutkin liian kauheaa lukea.

      Poista
  2. Niin, absurdeja tarinoita, eikö? Mutta juuri tuo kauhistuttava ajatus siitä, että ne taitavat olla enemmän totta kuin haluaisi.

    Novelleissa on tosiaan se vika, että ne loppuvat liian pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi olen enemmän romaanien perään, ihan mukavuussyistä :)

      Poista
  3. Niin, absurdeja tarinoita, eikö? Mutta juuri tuo kauhistuttava ajatus siitä, että ne taitavat olla enemmän totta kuin haluaisi.

    Novelleissa on tosiaan se vika, että ne loppuvat liian pian. :)

    VastaaPoista