sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Drinking Buddies

Joe Swanberg, 2013

Kuva

Rakkautta Detroitissa -elokuvan kommenteissa opin Riimiltä uuden sanan: mumblecore. Sen jälkeen olen ollut tarkkana asian kanssa ja heti varasin kirjastosta genren edustajan, tämän Drinking Buddiesin.

Itseni kaltaisille diletanteille tiedoksi, että mumblecore on indieleffojen alagenre, jonka tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi improvisoitu mutina, pieni budjetti ja amatöörinäyttelijät. Sellaisia kuin Frances Ha tai Tiny Furniture.

Drinking Buddies on periaatteessa ihan herttaisa. Kate ja Luke ovat työkavereita pienpanimossa. Kate seurustelee Chrisin kanssa ja Luke on menossa naimisiin Jillin kanssa. He kaikki lähtevät yhdessä mökille. Katella ja Lukella on koko ajan superkivaa yhdessä ja on selvää, että heillä kipinöi.

Elokuvassa juodaan ihan koko ajan kaljaa, mikä on mielestäni aina myönteinen asia. Pidänhän kaljasta.

Elokuvan ongelma oli se, että varsinkin Kate oli alusta asti jotenkin tosi vastenmielinen. En oikein osaa kuvailla sitä muuten kuin siten, että hän vaikuttaa ihmiseltä, jonka lähellä en haluaisi olla. Jos hän tulisi seurueeseen, lähtisin kotiin. Lisäksi Luke oli jotenkin rasittava myös, puhumattakaan Jillistä ja Chrisistä, jotka olivat eri tavalla ärsyttäviä, vähemmän kaljaisella tavalla ehkä.

Hämmentävää muuten, että tuossa elokuvan julisteessa Luke, eli tuo keskimmäinen miespuolinen hahmo, on siisti, sutki ja suittu, kun elokuvassa hän on esteettisesti huomattavasti miellyttävämpi parrakas tursake.

Tästä huolimatta Drinking Buddies onnistui olemaan raikas ja omaperäinen. Jos voi kestää hahmojen ärsyttävyyden, tämä on ihan mukava pieni kaljanjuotielokuva. Olen nykyisin mumblecoren ihailija minä. Olin ennenkin, mutta nyt tiedän, että ihailemani asia on nimeltään mumblecore.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti