sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Paper Towns

John Green: Paper Towns
Lukija: Dan John Miller
Brilliance Audio, 2008


Niin. En minä tiedä miksi minä koko ajan tungen itseni John Greenin seuraan, kun on selvää, ettei hän ole ihan minun kuppini teetä, eikä palani kakkua, ehkäpä minulla ei ole kaikki muumit laaksossa eikä kynät penaalissa.

Olin vielä äsken sitä mieltä, että tämä oli mielestäni kaikkein miellyttävin Greenin kirjoista, enimmäkseen siksi, että tässä Green päätti jättää lukijoiden kyynelkanavien lypsämisen vähemmälle. Nyt kuitenkin, kun luin valistuneet näkemykseni Greenin aiemmista kirjoista, Tähtiin kirjoitetusta virheestä ja Kaikista viimeisistä sanoista, huomaan, että olenkin pitänyt niistä molemmista paljon. Tai ainakin olen tänne blogiin niin väittänyt. Jossain vaiheessa olen kuitenkin kehittänyt alitajuntaani käsityksen, etten pidä John Greenin kirjoista, lähinnä koska ne ovat mielestäni laskelmoituja kyynelten tirauttajia, mutta en minä nyt enää tiedä olenko sitä mieltä.

Paper Towns kertoo Quentinista, joka on amerikkalainen nuorisolainen. Hän on ihastunut naapurin ihmeelliseen Margoon, vaikkei hänellä tavallisena jäbänä ole mitään mahdollisuuksia koulun suosituimpaan tyttöön. Yhtenä yönä Margo kuitenkin koputtaa Quentinin ikkunaan. Heillä on erikoinen öinen seikkailu, jonka jälkeen Margo katoaa. Ja sitten etsitään Margoa. Enpä kerro löydetäänkö! Hihihii.

Ihan kiva nuorisokirja tämä on, semmoinen seiska puoli. Ei harmittanut, että tämän kuuntelin, kun lukijakin oli hyvä. Sitä vähän ihmettelen, miksi tämä kirja on suomennettu nimellä Arvoitus nimeltä Margo, sillä se on jotenkin tosi tyhmä nimi. Toisaalta se saattaa tuntua minusta tyhmältä siksi, että nimestä Margo tulee mieleen Kauniit ja rohkeat, enkä osaa suhtautua siihen coolina nuoren tytön nimenä. Vähän niin kuin kirjan nimi olisi Arvoitus nimeltä Ritva. Myönnän, että tämä ongelma saattaa olla vain päässäni.

Mutta tiedättekö mikä on oikeasti ihan todella typerä kirjan nimi? Minäpä kerron! Sumua Darjeelingissa - ja teetä. SUMUA DARJEELINGISSA - JA TEETÄ!! Eihän siinä ole mitään järkeä.

Ihanaa kuitenkin, ettei John Green ole tällä erää kirjoittanut enempää kirjoja, koska nähtävästi hän on Anna Gavaldan ohella ottanut roolin elämäni rakkaana inhokkikirjailijana, jonka kirjat luen, vaikka lukiessa meinaa oksentaa suuhunsa joka toisella sivulla, ihan vain, koska sitten taas joka toisella sivulla hymyilyttää.

4 kommenttia:

  1. Sulla on niin mun mieli. Margosta ei voi tulla mieleen kuin Kauniit ja rohkeat ja John Green on yhtä aikaa tosi ällö ja ihana :D Tai no ehkä enemmänkin hänen tarinansa, kirjailijan omasta persoonasta ei ole tarkempaa tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin tänään, että tämän kirjan kohderyhmä tuskin yhdistää Margoa Kauniisin ja rohkeisiin, koska Margon hahmo poistui sarjasta vuonna 1992, eli ennen kuin he olivat syntyneet. Vuonna 1992 syntyneet täyttävät tänä vuonna laskujeni mukaan 24 vuotta. Tunnen juuri nyt itseni vanhemmaksi kuin aikoihin.

      Poista
  2. Arvoitus nimeltä Ritva! Kuolen ��

    K

    VastaaPoista