tiistai 5. tammikuuta 2016

Pakkaspäivä

En tiiä mutta jotenkin tämä pakkanen ja vähäinenkin lumi ilahduttaa minua.


Tänään tuli kiire, enkä ehtinyt syödä aamupalaa, että ehdin viedä lapsen ajoissa päiväkotiin. Tulin kahvilaan ennen työvuoron alkua, otin aamiaisen croissantilla, avasin tietokoneen.

Ikkunan takana ihmiset liikkuvat nopeasti paksuissa pompissaan, ja vielä nopeammin, jos ovat ilman pomppaa. Vaikka pitää pukea niin paljon, että on ihan meritähti, on silti ihanaa, kun pakkanen kipristää poskia ja reisiä, koska mulla ei tietenkään ole mitään välihousuja, olenhan kovis. Tai ääliö, miten sen nyt ottaa.

Importtasin käsikirjoituksen Scriveneriin ja ylihuomenna, kun on koko päivä aikaa kirjoittaa, asettelen sen oikein ja katselen, miten se asettuu. Olen varma, että siitä tulee mahtava! Jos sitä katselee kauempaa, eikä tarkenna varsinaisiin kirjaimiin, se varmasti näyttää ihanalta!

Huomasin matkalla, että unohdin hiuspampulan kotiin, eikä ilman sitä selviä työpäivästä, joten kävin nopeasti kaupassa ostamassa lisää. Yritin ostaa niitä ensin ärrältä, jossa niitä ei ole myytävänä, mutta myyjä oli hirveän kohtelias ja pahoillaan, samoin minulle oven avannut alkoholilta tuoksahtava herra, jonka kanssa hymyilimme toisillemme iloisesti ja kiittelin ovenavauksesta. Siitä tuli hyvä mieli. Samoin siitä, että nyt viimein ostin niitä puhelinjohdonnäköisiä pompuloita, joita kaikilla muilla on ollut jo vuosia, ja jotka ovat minusta olleet ihan typeriä, enkä enää ymmärrä miksi, nyt kun sellainen kekottaa takaraivollani aivan täydellisesti hiukset keräten. Olisi niin kiva joskus ymmärtää joku muoti-ilmiö heti, eikä kaksi vuotta myöhässä, mutta sellaista se on tämä minun elämäni, ennakkoluuloista.

En tiiä. Ei tässä bloggauksessa ollut mitään ideaa, mutta teki nyt vain mieli jotain naputella, kun on pakkanen ja hyvä mieli ja kohta lähden kipristyttelemään reisiäni tuonne ulos, ja hymyilyttää, vaikka vaatteet painaa viisitoista kiloa, tai ehkä juuri siksi.

9 kommenttia:

  1. Nyt tällainen keski-iän kynnyksen kommentti takavasemmalta, ihan vain, jotta huomauttaisin mahdollisista ennakkoluuloista: oletko mahdollisesti harkinnut, että välihousujen sijaan käyttäisit toppahousuja? Osa on aika huomaamattomia. Ei olisi hautumisen tunnetta sisätiloissa (sillä ne silpaistaan pois).

    Olen joskus tuntenut suurta lämpöä, kun pakkasella on trendikkäisiinkin ruokapaikkoihin astellut toppaan kuorrutettuja tyyppejä. Sitten he ovat kuoriutuneet ja paljastaneet elegantin sisältönsä. Kuin sieluista, joista paljastuu hiljalleen hienostuneita kerroksia, otan talvi-ihmisenikin mieluiten topalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa en ole harkinnut, koska en ole tajunnut, että ne riisutaan pois. Tuntuu vaivalloiselta, pitää riisua kengät ja kaikki. Ehkäpä jos olis semmoisia strip-toppahousuja, jotka voi näyttävästi riipaista jalastaan astuessaan kahvilaan. Ne olis kyllä hienot! Mutta arvostan kyllä kaikkien muiden toppahousuja, ja omianikin, silloin kun tajuan niihin pukeutua.

      Poista
    2. Ei ole lainkaan vaivalloinen. On jännitettä luova: paikalle saapuu verhoiltu hahmo, hahmo riisuu, hahmo paljastuu viehkeäksi eikä lainkaan kylmettyneeksi henkilöksi. Kaikkea ei anneta heti kerralla, mitä nälkäinen 2016-lukulainen tietenkin odottaa.

      Minä riisun kyllä usein kengätkin sisällä. Talvikengät ja sisätila, ei ole hyvä yhdistelmä. Kuuma on. Sama juttu kuin kalsareissa, ei ole ihminen luotu olemaan sisätiloissa kahdet pitkät housut päällekkäin. Ei ole ihminen luotu myöskään olemaan +21 asteen lämpötilassa -30 asteen kengillä. Siinä on 51 asteen ero.

      Tällaisia asioita ei ihminen aina ymmärrä. Että kuvittelee olevansa mahtavampi ja immuuni 50 asteen lämpötilavaihteluille.

      Ehkä vuosien talvipyöräily on nöyrryttänyt mut.

      Poista
    3. Talvipyöräily saa ihmisen selvästi tolkkuihinsa talviasioissa. Luulen, että mun ongelma, tai lahja, on omituinen lämpötilojen sieto, jolloin en ihan kauheasti palele, enkä myöskään kärsi liian kuumista kengistä. Pärjään aika hyvin ilman hanskoja ja kesätennareissa näissä etelän talvissa. Tosin näissä viime päivien pakkasissa olen ollut erittäin iloinen uusista soreleistani ja siitä, että eilen löysin toppahousut kaapista. Nyt alan kehittää viehkeyttä toppa-asusta kuoriutumiseen, josko siitä tulisi vähemmän ähisevä ja enemmän jännitteinen.

      Poista
    4. Kerroin töissä työkavereille siitä, miten Oulussa ainakin minun opiskeluaikoinani monet jonottivat pakkasella toppahousuissa baariin, ja sitten ne jätettiin narikkaan. Heistä se oli hauskinta ikinä. En ihan ymmärtänyt mikä oli niin hauskaa, mutta he eivät varmaankaan olleet nähneet 45:n jonoa 2000-luvun alussa.

      Poista
    5. Ääni toppahousuille! Itsekin 2000-luvun puolivälissä jonotinkin toppahousuissa nelivitoseen. Nopeasti siellä hyväksyi toppahousut osaksi talvista garderoobia ja oppi kuoriutumaan niistä yliopiston naulakoilla nopeasti ennen luennolle pujahtamista.

      Olen tällä viikolla kulkenut toppahousuissa töihin, muttei kukaan ole kommentoinut mitenkään. Kaipa pukeudun muutoinkin kuin tarhantäti (vaikken sellainen siis ole).

      Poista
    6. Nonni, ollaan varmaan oltu yhtä aikaa nelivitosessa sitten! Ja ehkäpä yliopiston naulakoillakin. Aika jännää :)

      Poista
  2. Kyllä edelleenkin menen toppahousuissa baariin. Ja jos olen liikkeellä esimerkiksi miesseurassa, on kuka-nyt-on-sattunut-kulloinkin-olemaankaan mies aivan luontevasti saattanut baaria vaihtaessa kannatella vahvoilla käsivarsillaan pyöräilykypärääni ja toppahousujani.

    Maailmaa näkemätöntä porukkaa tuo kirjaston väki siellä etelässä. Mutta aikakonetta emme omista, emme mahdollisuutta näyttää heille 45:n jonoa 2000-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei ole miehelle arvokkaampaa tehtävää, kuin kannatella riisuvan naisen toppahousuja!

      Poista