sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kossupastasta

Olimme Oulussa Roscoen siskon perheen luona, siellä oli myös heidän toinen siskonsa perheineen, ja tiistaina mietittiin, mitä syötäisiin. Yksi siskoista, kutsutaan häntä vaikka Sisko Ykköseksi, koska hän on vanhempi, ehdotti, että vodka pennehän on hyvää. Muistin oitis, että hän tarjosi sitä meille joskus kuusi vuotta sitten, ja se oli taivaallisen hyvää, aivan kielen vievää, ja sen jälkeen juoksin heti Alkoon ostamaan minipullon kossua, että hetimmiten tekisin samaa pastaa itse.

En tehnyt. Se minipullo on edelleen jääkaapissa, mitä nyt vuosi sitten korkkasin sen kun hajotin kynsilakkapullon vessan lattialle ja kynsilakanpoistoaine loppui. Opetus: kossu ei irrota kynsilakkaa, mutta se jättää varsin eksoottisen tuoksun asuntoon. Ei siitä sen enempää, vessan kaakeleissa on edelleen keltainen sävy, mutta mitä väliä, kohta tulee putkiremontti ja saan uudet kaakelit, joille voin räiskiä kynsilakkaa ja kossua.

Niin mutta siitä pastasta. Meillä oli Oulussa oikein hieno ruuanlaittosessio, jossa kokkimestarisisko Ykkönen opasti vieressä ja minä tein, kahdella pannulla yhtä aikaa, koska toiseen tuli ilmakuivattua kinkkua ja toiseen ei. Se oli hyvin opettavaista. Lisäksi ruuasta tuli niin hyvää, että päätin heti kotona uusia kokkauskokemuksen, etten unohtaisi.

Luin joskus töissä jotain keittokirjaliparetta, jossa oli muistaakseni Vihreitten ruokaohjeita, ja yksi niistä oli nimeltään Känniset katkaravut, tai sitten ei, se saattoi olla jotain ihan muutakin, ehkä se lipare ei edes ollut Vihreitten, se saattoi olla jonkun ihan muunkin porukan, mutta joka tapauksessa, se ohje oli vodka penne, mutta katkaravuilla. Ihastelin ohjetta useaan otteeseen, mutta en koskaan tullut ottaneeksi siitä esimerkiksi valokuvaa, että voisin tehdä sitä nimenomaista ruokaa kotona.

Nyt kuitenkin muistin ohjeen (tai "muistin"), ja ajattelin, että mitäs tässä ritari ässä, minullahan on pakastimessa MSC-merkittyjä katkarapuja, minäpä nakkaan ne vodka pennen sekaan. Päätin kuitenkin googlata varmuuden vuoksi, jos löytyisi joku katkarapu vodka penne, tai jopa tämä oikea Känniset katkaravut, mutta ei, sen sijaan löytyi Hanna Gullichsenin vodkapastaohje, jonka hän oli postannut keskiviikkona. Päivää meidän vodkapastakokkailumme jälkeen! Mikä hauska yhteensattuma! Huomasin, että ohje on vähän erilainen kuin se, minkä opin Sisko Ykköseltä, joten ajattelin, että minäkin haluan olla ihminen, joka postailee trendikkäitä pastaohjeita, ja näin tässä seuraavaksi esittelenkin vähän erilaisen vodkapasta ohjeen, jonka olen pöllinyt täysin Sisko Ykkösen muistin uumenista, ja soveltanut mahdollisesti Vihreitten, tai sitten jonkun muun porukan, joka tapauksessa jonkun ihmisen ohjeeseen, jonka nimi on mahdollisesti Känniset katkaravut, tai sitten ei.


Oksia. Eivät liity asiaan. Kuvat nyt vaan on kivoja.


Vodka penne katkaravuilla
(tästä ohjeesta söi kaksi nälkäistä aikuista ja yksi nälkäinen nelivuotias)

  • penne-pastaa, laitoin 8 desiä, meillä oli kova nälkä
  • 3-4 valkosipulin kynttä, tai enemmän jos maistuu
  • tuoretta chiliä, laitoin puolikkaan tavallisen punaisen, aika miedon, ensi kerralla laitan kokonaisen
  • voita, muutama ruokalusikallinen
  • purkillinen kokonaisia säilyketomaatteja
  • desi kermaa
  • loraus kossua, ruokalusikallinen tai pari, varmaan joku muukin perusvodka käy, Oulussa käytettiin muistaakseni finlandiaa
  • katkarapuja, MSC-merkittyjä
  • suolaa
  • parmesania reilulla kädellä, useampi desi, en mitannut, laitoin kaiken minkä löysin, eikä sitä ollut liikaa, enkä usko, että koskaan maailmassa missään on ollut liikaa parmesania


Laita pastavesi kiehumaan, kun kiehuu, laita pasta veteen.

Laita isolle paistinpannulle voi, kun se on sulanut, nakkaa sekaan pilkottu valkosipuli ja chili. Tämä on näitä ohjeita, jotka kannattaa lukea etukäteen, koska muuten olet nyt kokonaisten valkosipulien ja chilin kanssa tuijottamassa epätoivoisena sulanutta voita. Älä ruskista, vaan sekoittele. Miten kauan? kysyin Oulussa. Niin kauan, että valkosipuli alkaa tuoksua, ilmoitti Sisko Ykkönen.

Kun valkosipuli tuoksuu, lisää tomaatit. Hakkaa lastalla, tai millä kapustalla nyt kastikettasi työstätkään, tomaatit palasiksi. Anna keittyä tovi. Kun pasta alkaa osoittaa valmistumisen merkkejä, lisää kastikkeeseen kerma, kossu, katkaravut, suola ja parmesan. Anna porista hetki, että alkoholi keittyy pois. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa, josko vaikka haluat vielä lisätä suolaa. Tai jotain muuta. En tiedä mitä, mutta saat lisätä, jos itse keksit. Koska olen itse pöllinyt ja soveltanut, voin antaa muillekin luvan lähteä sooloilemaan.

Valuta pastat, jotka ovat toivottavasti täydellisen al dente, ja nakkaa ne kastikkeen sekaan. Sekoita, anna hetki makustua, kauho lautaselle ja syö. Huomaa, että katkaravut sopivat ruokaan kuin kirja hyllyyn. Nampsi namps! Herkkua!

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin jännältä, että pitänee kokeilla - mä en oikein osaa kuvitella, mitä se kossu tekee siellä pastassa. Heti tuli nälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään osaa sanoa mitä se kossu varsinaisesti tekee. Sisko Ykkönen sanoi tehneensä kyseistä ruokaa ilman viinaakin, eikä ollut huomannut juurikaan eroa, joten ehkä kossu on vain kuriositeetti. Onhan se hauskempaa syödä kossukastiketta kuin tomaattikastiketta. Mutta hyvää se on silti!

      Poista
  2. Känniset katkaravut pääsevät heti kokeiltavien reseptien listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lisäksi helppo tehdä, kelpo arkiruoka.

      Poista