perjantai 15. tammikuuta 2016

Joenjoen laulu

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Gummerus, 2013


Kun lukupiirini ehdotti tätä luettavaksi, olin mielissäni, koska sain Joenjoen laululla kuitattua viime vuoden HelMet-lukuhaasteesta kirjan, joka kertoo alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista.

Joenjoen laulu kertoo nimittäin saamelaisista.

Siinä on kolme osaa. Ensimmäinen kertoo Soruiasta, 1500-luvun saamelaistytöstä Aanaar-järven rannalla. Soruia löytää haavoittuneen pirkkalaisen ja päättää hoivata tästä vaaleasta miehestä itselleen puolison. Toinen osa kertoo Lars Levi Laestadiuksesta 1800-luvun Pajalassa. Laestadiushan on tunnettu paitsi lestadiolaisuudesta, myös miehenä, joka haluaa kristinuskon avulla pelastaa Lapin ihmiset viinalta ja samalla siinä sivussa tuhota alkuperäiskulttuurin. Laestadius taistelee itsensä kanssa, koska puoliksi saamelaisena vanhat tavat ovat hänelle sisimmässään tärkeitä. Kolmas osa kertoo Uddas-Samista, citysaamelaisesta, joka palaa hurjien vuosien jälkeen Inariin.

Alasalmi on minulle tuntematon kirjailija, mutta jatkossa aion ehdottomasti lukea ainakin hänen uusimman kirjansa, Pajulinnun huudon, joka jatkaa ihanan Soruian tarinaa. Kirjan ensimmäinen osa on nimittäin aivan mieletön, ahmaisin sen hetkessä. Soruia on hieno hahmo ja saamelaisten vanhat tavat ovat niin kauniita, lempeitä ja rauhanomaisia. Soruian jälkeen oli vähän vaikea kiinnostua Laestadiuksesta, vaikka hänenkin tarinansa oli toki periaatteessa ihan kiintoista. Uddas-Samin osio taas oli mielenkiintoinen, luin sen innolla, mutta samalla kovin vastenmielinen. Siksi odotankin kovasti, että pääsen taas Soruian tarinan kimppuun Pajulinnun huudon myötä.

Oli hienoa lukea saamelaisuudesta, koska vaikka olen jonkin verran hengannut Lapissa ja lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joille nämä asiat ovat tärkeitä, minulla on selvästi ihan liian vähän tietoa saamelaisten asioista. Tämän kirjan perusteella tilanne on häpeällinen ja hirvittävä, vaikka kirja itsessään on hieno ja kaunis. Alasalmi on erittäin taitava kirjoittaja ja on hienoa, että kirjailija tarttuu näin tärkeään aiheeseen. Kirjan osiot ovat keskenään aika irrallisia, mutta kirjan idea on kuvata saamelaiskulttuurin tuhoa, sen syitä ja seurauksia, eikä niinkään kertoa Soruiasta tai Laestadiuksesta.

Siitä lukuhaasteesta vielä. Tiesin jo viime vuonna haasteeseen lähtiessäni, että moni kohta jää itseltäni täyttämättä, mutta olin silti mielissäni, että sain tämän kirjan luettua viime vuoden viimeisinä tunteina, ja vielä yhden kohdan ruksittua listaltani. Julkaisen tämän vasta nyt, koska halusin odottaa lukupiirin käsittelyä, josko he vaikka osoittavatkin mielipiteeni ihan vääriksi, tai tuovat lisää näkökulmia kirjaan, kuten aina käy. Aion ottaa osaa tämänkin vuoden lukuhaasteeseen, vaikka näen jo nyt listaa katsoessani, että eipä tänäkään vuonna varmasti onnistu jokaisen kohdan lukeminen. En pidä kovin todennäköisenä, että luen kirjaa, joka kertoo olympialaisista, tai... öö, oikeastaan, voisinhan lukaista Asterix olympialaisissa jollain ruokatauolla. No niin. En näe mitään syytä miksen selvittäisi tänä vuonna lukuhaastetta!

4 kommenttia:

  1. Minäkin löysin Alasalmen vasta ja uskon lukevani tulevassakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen tuotantonsa vaikuttaa kyllä aarreaitalta! Ihana löytää uusi hyvä kirjailija.

      Poista
  2. Sama täällä, löysin Soruian ja heti piti lukea Pajulinnun huuto perään ja se kirja kertoo vain ja ainoastaan Soruian tarinaa, jolle toivon tietysti jatkoa :)

    VastaaPoista