perjantai 18. joulukuuta 2015

Toiveen toteutuma

Minulla on uusi tietokone.


Suunnilleen kaksi vuotta sitten ostin edellisen. Se oli Stanislav niminen Chromebook, erittäin hyvä, edelleenkin on, mutta siinä oli pari ongelmaa. Ensimmäinen oli se, mikä ilmeni hyvin pian, ettei siihen saa Scriveneriä. Ostaessa olin ajatellut, etten tarvitse mitään ohjelmia, voin hyvin kirjoittaa Google Docsissa, mutta melko pian Stanislavin hankinnan jälkeen tajusin, että HALUAN Scrivenerin.

Scrivener on kirjoittajan kehittämä kirjoitusohjelma, joka on tarkoitettu nimenomaan isojen ja epälineaaristen tekstimassojen kirjoittamiseen ja hallintaan. Romaanin kirjoittaminen kun ei, ainakaan minun tapauksessani, ole sellainen prosessi, joka alkaa alusta ja päättyy loppuun, jolloin tekstin käsittely tavallisessa tekstinkäsittelyohjelmassa vaatii joko valtavaa aivokapasiteettia tai jotain muita ulkoaivollisia systeemejä, kuten post-it-lappuja seinällä, joista kumpaakaan minulla ei liiemmälti ole ollut käytössä. Scrivener siis säästää aikaa ja helpottaa tekstin rakentamista.

Yritin rauhoitella itseäni, että nyt on näin, ei Dostojevskilläkään ollut Scriveneriä, kynä oli, ja kirjoittelin menemään. Ajattelin, että tämä on romaani, jonka kirjoitan Google Docsissa, seuraavan sitten jollain muulla. No nyt sitten kävi niin, tämä on muuten se toinen ongelma, että käsikirjoitukseni on kahdessa vuodessa ottanut jonkin verran massaa, eikä Stanislav jaksanut enää pyörittää sitä. Kaikki tapahtui viiveellä, kesti kauan löytää oikea kohta kässärissä, joskus kirjaimetkin tulivat viiveellä. Dostojevskin kynä sentään toimi reaaliajassa.

Ja kun sitte sain ihan mukavat veronpalautukset, mietin hetken, että laittaisinko nämä tilille odottamaan haaveitten matkaa Ameriikkaan, vai ostaisinko koneen, jolla kirjoittaminen ei aiheuta halua heitellä kahvikuppeja seinään. Kysymys oli lopulta aika helppo.

Niin minulla on sitten uusi tietokone! Ja voi veljet! Kaikki tuntuu mahdolliselta! Kohta asennan Scrivenerin ja alan tutustua siihen. Kylläpä sitten tekstin rakentaminen mullistuu! Ja jos ei mullistu, etsin jostain mustekynän ja paperia.

PS: Haluaisin vielä korostaa, etten vertaa itseäni Dostojevskiin, vaan halusin tuoda ilmi, ettei hyvän tekstin tuottamiseen oikeastaan tarvita mitään muuta kuin kynä. Aika harvan kannattaa verrata itseään Dostojevskiin, ja tiedän hyvin, ettei ainakaan minun kannata, joten ei tarvitse siellä nyt kenenkään ajatella, että siellä se omahyväisenä kuvittelee olevansa jotenkin Fjodorin kanssa tasavertainen. Lupaan, etten ikinä tule kuvittelemaan mitään sen kaltaista.

4 kommenttia:

  1. Mä en kestä :D Siis tuota PS-osiota en kestä. Ensi kerralla kun sulle tulee tarve kirjoittaa tuollainen PS, soita mulle ja puhutaan. Omahyväinen on takuulla viimeinen asia, mitä susta vois ajatella.

    VastaaPoista
  2. Mä en ole lukenut Dostojevskiä (kyllä, olen moukka), mutta Kukkia Birgitalle olen lukenut (sivistynyt moukka siis ;]) että kyllä sun teksti on ehkä vetovoimaisempaa kuin Fjodorin *sydän tähän*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos! Nyt kun tämä on tässä kirjallisena, voinkin laittaa ansioluettelooni, että teksti vetävämpää kuin Dostojevskillä.

      Poista