maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulunaluskilahdus

Tämä on ensimmäinen joulumme omassa kodissa ja olen jotenkin aivan kilahtanut. Joulun kellot ja helskettä tiukujen on ollut meneillään jo jonkin aikaa, olen hankkinut koristeita ja miettinyt ruokia ja äpöstänyt ja väkertänyt. Olen aina tykännyt joulusta, mutta nyt on erityisen jännää, kun siitä tulee ihan oma!


Pienenä esteenä on ollut se, että on pitänyt sivutyönä pyörittää kuumeparantolaa. Ensin viime viikolla sairastui Roscoe, joka on horjuen jo tolpillaan, sitten torstaina myös Pallas Kanelikakku. Sikäli ajoitus oli hyvä, että minun joululomanikin alkoi juuri torstaina, joten olemme täällä nyt sitten puuhailleet joulua. Tai minä olen, Kanelikakku on maannut sohvalla, katsonut piirrettyjä ja mankunut kun kaikki maistuu pahalta.

Vähän on hankaluutta ollut siinä, että olen pelännyt, milloin minä kuukahdan. En tiedä jinxaanko nyt terveyteni, mutta uskallan jo uskoa olevani jonkinlainen tämän influenssasesongin unbreakable, koska olen nyt väkisinkin saanut tartunnan, kun nukun Kanelikakun kanssa naamat vastatusten, eikä Roscoekaan niin kauhean kaukana sijaitse.

Hankaluutta on ollut myös siinä, ettei lasta voi jättää yksin ja tässä olisi vielä kaikenmoista. Onneksi olen kuullut sellaisesta hulluudesta kuin ruokaostosten tekeminen intterneetissä. Juuri äsken istuin tässä sohvalla ja napsuttelin joululaatikot, herkut ja suklaat ostoskoriin Cittarista, ja he sieltä kantavat ne tänne. Kauhean kätevää. Tai toivottavasti on. Nimittäin jos siinä tilauksessa on jotain hullusti ja se huomataan aatonaattona kello 19, jolloin toimituksen viimeistään pitäisi tapahtua, niin kylläpä ollaankin pulassa. No, mutta so far so good.

Sitten pitäisi vielä saada hankittua jostain pöytäliina.
"Eikö siellä Cittarissa myydä pöytäliinoja?" kysyi Roscoe avuliaasti.
No myydään, paperisia, mutta ajattelin kyllä nyt jotain vähän fiinimpää. Ja sen vuoksi minun on pakko päästä vielä käymään kaupungilla.

Muuten täällä alkaa olla jo aika jouluisaa. Elämäni ensimmäisen joulukuusenkin hankin eilen. Itse kävin sen hakemassa Hakaniemen torilta, maksoin kymmenen euroa ja toin metrolla kotiin. Aika edullista ja kätevää. Askartelin taiteellisena ihmisenä metrin mittaiselle kuuselleni jalan kukkaruukusta ja hiekasta, jonka toivon välittävän vettä kuuselle. Ainakin vesi näyttäisi kaikkoontuvan, joten ehkäpä puukolla veistelemäni uusi imupinta kuusen rungossa saa jotain nestettä. Olen erittäin tyytyväinen joulukuuseeni, vaikka Roscoe luonnehtikin sen ensin muistuttavan erään vähemmistökansamme naispuolisen edustajan kansallispuvun mekkoa ja sitten vähän myöhemmin Fiorella-pissistä. No, kaikilla meillä ei voi olla hyvä maku joulukuusien suhteen, ja Roscoe voi koristella ensi vuonna kuusensa ihan itse, jonka jälkeen minä voin monisanaisesti pilkata sitä. Siitähän voisikin tulla kaunis jouluperinne.

Jos täällä saa vielä vähän moittia aviopuolisoaan, ja miksipä ei saisi, minun bloginihan tämä on, niin Roscoe on muutenkin ollut jokseenkin ärsyttävän epäjouluinen. Esimerkiksi se, kun ostin glögiä ja ajattelin, että voimme laittaa sekaan punaviiniä, joka on ollut kaapissa nähdäkseni vuosia, ja sitten Roscoe vaati ehdottomasti, että säästämme sen typerän ylihienon punaviinin johonkin, en tiedä mihin, koska ei sitä koskaan saa juoda, emmekä saaneet punaviiniglögiä, koska meillä ei ollut huonompaakaan viiniä.

Lisäksi hän oli äsken laittamassa viestiä vanhemmilleen, ettei tarvitse tuoda tullessaan suklaata. Millainen ihminen laittaa viestiä ikinä minnekään, ettei tarvitse tuoda suklaata! Niin! En minäkään tiedä millainen.

No mutta antijouluilevasta aviopuolisosta ja influenssaisesta lapsesta huolimatta minä olen jo ihan joulufiiliksissäni. Antaa tulla vaan, olen lähes valmis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti