tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukuun kymmenes

George Saunders: Joulukuun kymmenes
(Tenth of December)
Suom. Markku Päkkilä
Siltala, 2015


Silloin entivanhaisina aikoina, kun nuorina ihmisinä Roscoen kanssa tapasimme, hän oli varsin ihailtava lukumies, jolta sai hienoja lukuvinkkejä. Nykyisin on harvinaista, että hän lukee jotain, mitä minä en olisi vielä lukenut, joten olikin aika hauskaa, että hän tätä novellikokoelmaa minulle suositteli.

Kirjan kansipapereissa Joulukuun kymmenettä suosittelevat myös Jonathan Franzen, Jussi Valtonen, Tommi Melender, Dave Eggers ja Zadie Smith. He sanovat esimerkiksi, että kyseinen kirja on nautinnollisen älykäs, kielellisesti ylivertainen, eikä ole ketään parempaa, ei olennaisempaa. Usein nähdessäni tämmöisiä suosituksia, kavahdan. Tulee tunne, että nyt en viihdy, nyt on liian hienoa, liian ylevää, ei yhtään hauskaa.

Onneksi olin päättänyt lukea kirjan ennen kuin näin ylisanaiset suositukset, enkä kavahtaessani pudottanut kirjaa.

Luin ensimmäisen novellin jo kuun alussa, ja olin aivan, että voi hyvän tähden että olikin hieno novelli, mutta sitten jotenkin hyydyin ja kirja jäi pariksi viikoksi. Katselin sitä epäillen, että voiko kirja mukamas joka novellillaan yltää ensimmäisen tarinan hienouteen. No, ei nyt ihan, mutta kirjan novellit ovat kyllä jokainen erittäin hienoja ja keskenään erilaisia. Yhteistä niille lienee se, että ne kommentoivat nykyajan elämää, nykyajassa ja lähitulevaisuudessa, enimmäkseen Amerikassa. Minne olemme menossa, mitä meille on tapahtumassa, ja miltä se meistä tuntuu.

Muita arvioita katsellessani huomasin, että kirja jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin. Niihin, jotka pitävät eniten ensimmäisestä ja viimeisestä novellista, jotka ovat keskenään samanoloisia, realistisia. Ensimmäinen kertoo nuoren tytön kidnappauksesta, viimeinen, niminovelli, nuoren pojan ja syöpäsairaan epätavallisesta kohtaamisesta metsässä.

Ja sitten niihin, jotka pitävät erityisesti kirjan scifihtävistä tarinoista. Itse kuulun varmaankin näihin scifi-ihmisiin, mutta oikeastaan suosikkini oli tarina nuoresta miehestä, joka työskentelee jonkinlaisessa keskiaikaisessa turistikohteessa. Novelli on kirjoitettu aivan taiturimaisesti. Mies ottaa jonkinlaisen pillerin, jolla pääsee ritarifiiliksiin, jolloin hänen koko kielensä muuttuu aivan shakespeareksi. Novelli oli aivan hulvaton, ja siitä on toki isolta osin kiittäminen onnistunutta suomennosta.

Kokoelmassa on siis erittäin vahva yhteiskunnallinen taso, mutta myös ihmeellistä mielikuvituksen lentoa, ja lisäksi itseäni voimakkaasti viehättävää mieletöntä kielenkäyttöä. Lisäksi novellit ovat juuri sopivassa määrin hauskoja. Eipä sitä paljon enempää voisi kirjaltaan toivoa.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että vaikka Joulukuun kymmenettä suosittelevat amerikkalaisen intelligenssin johtohahmot, ei se ole mitenkään vaikea kirja, pelkästään poikkeuksellisen hieno. Toivottavasti Suomessakin ihmiset löytäisivät sen. En haluaisi osoitella, mutta olen melko varma, että esimerkiksi eräs Liina tykkäisi kovasti.

6 kommenttia:

  1. onko kirjassa joulujuttuja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä ei kyllä oikein ole. Harmillisen harhaanjohtavaa sikäli.

      Poista
  2. Jaaha. Pelkäsinkin jotain tällaista kun tekstiä loppuun asti luin. Nyt se on sitten varattava! :D

    VastaaPoista
  3. Olin ihan myyty heti ensimmäisestä novellista alkaen. Ilahduttaa kovasti, että tämä on saatu suomeksi - käännös oli aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Käännös oli hieno! Minäkin olen ilahtunut!

      Poista