maanantai 16. marraskuuta 2015

Predestination

Michael Spierig, Peter Spierig, 2014

Kuva

Tässä elokuvassa on nyt semmoinen ongelma, ettei siitä voi kertoa oikeastaan paljonkaan kertomatta liikaa. Tai voi, muttei mitään semmoista, mistä kukaan ymmärtäisi, että tämä on aivan helmi.

Voisi kertoa vaikka näin: elokuva kertoo miehestä, joka työskentelee aikamatkustusagenttina. Hän yrittää saada kiinni kauheaa Sihinäpommittajaa, joka 1975 räjäyttää New Yorkin keskustassa pommin, joka tappaa 10 000 ihmistä. Sitten mies tapaa baarissa toisen miehen, joka alkaa kertoa elämäntarinaansa. Ja sitten ollaankin, että huh huh.

Eihän tuo ketään kiinnosta. Teidän täytyy nyt vain uskoa, että Predestination on ihan todella hyvä. Voisi sanoa vaikka, että se on hyvä esimerkiksi seuraavista syistä:

  • Tästä olisi saanut helposti kaksi ja puolituntisen spektaakkelin, mutta olikin tehty puolitoistatuntinen, erittäin hieno ja tiivis elokuva, jossa ei ollut yhtään mitään turhaa.
  • Pääosanainen, Sarah Snook, on ihan tajuton.
  • Tapaus Ethan Hawke. Roscoe aloitti ennen elokuvaa keskustelun siitä, mitä mieltä olemme Ethan Hawkesta, jolloin jouduin tunnustamaan, että minulla oli vielä 25-vuotiaana Hawken juliste seinällä, jossa hän niin grungena ja ihanana nojailee seinään, ja kun hän on kirjailijakin, ja oi. Sitten Roscoe kertoi, että hänestä Ethan Hawke on ärsyttävä. Niin että perheemme mielipide Ethan Hawkesta on aika kahdenlainen, mutta minusta hän oli joka tapauksessa tässä elokuvassa oikein hyvä, niin kuin on aina, ja komea, ja ihana.
  • Tarina on ihan todella omaperäinen, mikä on nykyään aika harvinaista. Tämmöisen tarinan kehittäjälle nostaa mielellään hattua. Tosin aina pikkuisen ennen kuin käänne paljastui, arvasi mitä oli tulossa, mutta sehän on justiinsa parasta.

Puolivälissä elokuvaa ihmettelin, miksi tämä ei ole saanut enempää huomiota, mutta sitten kun juoni lähti avautumaan, tajusin, että tämä on todennäköisesti amerikkalaiselle yleisölle a) liian monimutkainen ja b) liian hurjaa meininkiä. Minulle sen sijaan oli just hyvä.

Niin että yhtiöltämme vankka suositus!

3 kommenttia:

  1. Minusta leffa oli silkkaa C-luokan roskaa ja ongelmallisinta siinä oli, että se oli järjettömän transfoobinen. On surullista, pöyristyttävää ja kuvottavaa, että tällaisia elokuvia voidaan yhä tehdä vuonna 2015. Ja että ihmiset jopa kehuvat niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, hyvä kirjoitus! Enpä tosiaan osannut ajatella asiaa noin, enkä ajatellut, että kyseessä olisi tarina transihmisestä, josta tulee sarjamurhaaja. Ajattelin enemmänkin, että kyseessä on tarina ihmisestä, joka kokee todella epäoikeudenmukaista kohtelua joka suunnasta ja hirveitä, persoonaan väistämättä vaikuttavia onnettomuuksia, kuten esimerkiksi ihan alun kohtaus, jonka johdosta hän yhdessä mahdollisessa todellisuudessa menee vinksalleen. En ole kovin perehtynyt transihmisten kohteluun, pitäisi toki, minkä vuoksi olikin hyvin silmiä avaavaa lukea kirjoituksesi, mutta tämän vuoksi varmaan en myöskään osannut katsoa elokuvaa muuten kuin pelkästään omasta näkökulmastani. Siis, että tuo voisin olla minä, joka en ole transihminen. Joten kiitos vielä, että toit minulle ihan uuden näkökulman tähän elokuvaan!

      Poista
    2. Mikä muuten on nimeltään kirjoituksessasi mainitsemasi Heinleinin ei-transfoobinen novelli samasta maailmasta? Se kiinnostaisi.

      Poista