perjantai 13. marraskuuta 2015

Hämäränmaa

Marie Hermanson: Hämäränmaa
(Skymningslandet)
Suom. Jaana Nikula
Like, 2015


Hairahduin lukemaan Hermansonin edellisen käännetyn kirjan, Laakson, tietämättä, että se oli hurja trilleri. Lukukokemus oli jokseenkin nopea, koska pelotti niin hitosti. Ja minä en siis tykkää pelätä lukiessani. Siinä mielessä on aika jännä ilmiö, että kirja on selvästi kuitenkin jättänyt myönteisen muistijäljen, koska nähdessäni Hermansonin uuden kirjan, tämän Hämäränmaan siis, olin ihan, että nyt kyllä pitää päästä äkkiä lukemaan!

Jos vertaan Hämäränmaata Laaksoon, voin kertoa, ettei tämä ollut ollenkaan niin pelottava. Oli vähän jänskä, mutta ei tosiaan mikään trilleri. Mutta erittäin hyvä kirja, muilla avuilla.

Hämäränmaa kertoo Martinasta, joka saa pätkätöitä epäreiluilla ehdoilla ja kämppäkin menee alta. Hän törmää vanhaan kaveriinsa Tessaniin, joka työskentelee 40-luvulla kartanossa. Niin, 40-luvulla. Vanha Florence on unohtunut sinne, ja vaatii, että hänen henkilökuntansakin on 40-lukulaista. Kartanossa on ihanan pysähtynyt tunnelma, joten ilmankos sinne alkaa lappaa enemmänkin väliinpudonnutta nuorisoa.

Kirjan tarina on ihan kiinnostava ja vähän jännäkin, mutta kiinnostavinta kirjassa oli nykyaikainen pätkätyön kuvaus. Martinan tilanne, mutta erityisesti kolmikymppinen Andreas, joka on valmistunut biologiksi ja web-designeriksi, eikä silti onnistu saamaan sellaista työtä, jolla hankkisi asunnon ja maksaisi opintolainan. Ja enempää ei voi kouluttautua, koska opintolainapiikki on tapissa. Vanhemmat eivät voi käsittää, miksi Andreas ei voisi mennä töihin vaikka tehtaaseen (siksi, ettei mitään tehdastyötä enää ole olemassa) tai poimia marjoja (siksi, että marjasesonki on pari kuukautta, eikä ulkomaisille poimijoille maksettavalla palkalla Upsalassa elä). En ole lukenut kovin montaa kirjaa, joissa käsiteltäisiin työelämän murrosta ja pätkätöiden kurimusta näin hyvin ja suoraan. Sitä, miten ei voi suunnitella tulevaisuutta, kun ei edes tiedä voiko maksaa seuraavan vuokran. Tärkeä aihe.

Olin myös häkeltynyt ymmärtäessäni, että Hermanson on ruotsalainen. Olin Laaksoa lukiessani kuvitellut, että hän on mahdollisesti jostain Saksasta tai Itävallasta. Jänskä. Ja mitä ilmeisimmin myös hyvä kääntäjä näillä kirjoilla, koska usein ruotsalaisen kirjan tunnistaa kielestä, tässä ei yhtään, eikä varmaan myöskään Laaksossa, koska luulin sitä alkukieleltään saksalaiseksi. Laakson on kääntänyt Jonna Joskitt-Pöyry, tämän Hämäränmaan Jaana Nikula.

Aion lukea jatkossakin kaikki Hermansonit, taitava kirjailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti