lauantai 17. lokakuuta 2015

Interstellar

Christopher Nolan, 2014

Kuva

Ensimmäisen tunnin kuvittelin katsovani elokuvaa, jonka nimi on Gravity, koska tässä puhuttiin niin paljon painovoimasta. Sitten Roscoe, joka on nähnyt Gravityn, toisin kuin minä, huomautti, että aika samanlaisia elementtejä tässä kuin Gravityssa, johon minä, että mitä helvettiä, mikä tämä sitten on jos ei Gravity. No Interstellar.

Interstellar on suuren suuri avaruusooppera. Nyt kun olen ymmärtänyt, että kyseessä on eri elokuva kuin Gravity, olen muistellut, millaiset odotukset minulla tätä elokuvaa kohtaan olikaan silloin kun tämä pyöri elokuvissa ja melkein menin sen katsomaan, mutta valitsinkin Birdmanin. Mikä näin jälkikäteen oli muuten hyvä valinta. Muistaakseni ajattelin, että tämä on jonkinlainen taiteellinen ja hyväntahtoinen avaruuselokuva, jotain Solariksen ja 2001 Avaruusseikkailun kaltaista ehkä. No, olisihan se tietysti pitänyt arvata, kun ohjaajana on Christopher Nolan, että aika paljon vähemmän taiteellinen elokuva oli kuin kuvittelin, enemmän amerikkalainen ja sentimentaalinen. Oikeastaan tämä oli vähän niin kuin 2001 Avaruusseikkailu ja Armageddon olisi sekoitettu.

Elokuva kertoo lähitulevaisuudesta, jossa ihmiskunta tekee hidasta kuolemaa maapallolla, jonka se on tappanut. Ei enää vihannoi laiho laaksossa, vain maissi jaksaa ja sekin tekee kuolemaa. Elokuva kertoo pelkästään amerikkalaisista, joille tärkeintä on perhe ja rakkaus. Tehdään selväksi, että tärkeämpää kuin ihmiskunnan pelastuminen on oma perhe. No, ei siinä mittään, käyhän se niinkin, mutta itse tykkään ajatella vähän toisin. Pelastusta lähdetään hakemaan avaruudesta. Aiemmin on lähetetty tiedustelijoita mustan aukon kautta ja nyt pitäisi lähteä tarkistamaan mikä kolmesta mahdollisesta paikasta olisi paras ihmiskunnan uudelle kukoistukselle.

Nyt kun kirjoitan tätä tulee auttamatta vähän semmoinen olo, että jos ihmiskunta on jo tuhonnut yhden planeetan, voitaisiinko vain hyväksyä, että olemme ansainneet kuolla nälkään. Emme ole kovin kiva laji. Annetaan avaruuden olla.

Alkaa suorastaan ärsyttää. Katsoessa pidin tästä elokuvasta paljonkin, oli pitkästä aikaa kunnollista meininkiä, mutta nyt jälkikäteen ärsyttää. Kaikki se rakkauspaatos ja perhepaatos ja jotenkin lapsellinen tiedemussutus ja lisäksi Mäthyy Mäkkonahii oli omituisen oranssi. Kyllä tämä kannattaa katsoa, mutta huomaan, etten pysty nyt kirjoittamaan tästä mitään järkevää kun ärsyttää niin paljon.

Tämä on kyllä monin tavoin hyvin subjektiivinen blogi, josta on turha tulla mitään kovin analyyttista tulkintaa etsimään. Hieno avaruusviihdemätkäys, mutta toisaalta ihan käsittämättömän ärsyttävä. Siinä, olkaa hyvät.

PS: Varasin sen Gravityn kirjastosta. Ehkäpä se on vähemmän ärsyttävä.

PPS: Olin aivan järkyttynyt siitä, että koulutusjärjestelmä oli romahtanut eivätkä kaikki halukkaat päässeet yliopistoon, enkä niinkään siitä, että ihmiskunta meinasi kuolla nälkään. Nyt kun mietin, taidan olla itse hiukan omituinen, eikä tässä elokuvassa välttämättä ollutkaan mitään vikaa.

8 kommenttia:

  1. Hahaa, kun mä kirjoitin keväällä tästä leffasta niin munkin huomio kiinnittyi lähinnä Matthew'n silmiinpistävän epätavallisen oranssiin värisävyyn :D ja samaten olin hyvin kiitollinen etten koskaan mennyt leffateatteriin asti Interstellarin takia. Paljon melua, ei nyt tyhjästä mutta vähästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yllättävän yksimielistä kiitosta tämä on niittänyt ollakseen kuitenkin niin... niin... ärsyttävä.

      Poista
  2. Ei Gravity ole yhtään vähemmän ärsyttävä, mutta toisaalta, mistä tiedän, kun en oo nähnyt tätä toista. Mutta voihan mulla olla mielipide silti, ja se on Gravityä kohtaan kielteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi olla mielipide! Gravityn eduksi on sitä näkemättä laskettava ehdottomasti se, että se kestää vain puolet Interstellarista. En siis menetä elämästäni läheskään näin paljon, sitten kun sen katson.

      Poista
  3. Heh, ihan mahtava analyysi leffasta:D En ole nähnyt ja ei nyt varsinaisesti tullut sellainen fiilis, että olisin missannut mitään. Ehkä kuitenkin jonain päivänä...
    Blogissani on sinulle tunnustus: http://lillinkirjataivas.blogspot.fi/2015/10/tunnustus-ja-vastauksia-kysymyksiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tunnustuksesta! Yritän paneutua siihen tarkemmin lähiaikoina.

      Poista
  4. Haa. Musta tän elokuvan paras puoli oli oikeastaan se tiedepuoli - tai aika-avaruuden käsittely. Sitten loppua kohden mentiin vähän oudoksi, sanon.

    Itse kyllä enimmäkseen tykkäsin. Minustakin McConaughey oli kummallisen oranssi, mutta koska sen hahmo oli jotenkin kummallisen ärsyttävä, se oli oikein sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ehkä oranssisuus jotenkin sopi hänelle.

      Kyllä minäkin siis katsoessa enimmäkseen tykkäsin, mutta näin jälkikäteen on vähän semmoinen olo, kuin minua olisi huijattu.

      Poista