perjantai 30. lokakuuta 2015

Etäisten esikaupunkien asioita

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita
(Tales from Outer Suburbia, 2009)
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Lasten keskus ja Kirjapaja, 2015

Luin joku aika sitten Shan Tanin upean kuvateoksen The Arrival. Se oli hienon hieno teos maahanmuutosta, oudosta maailmasta, yhtä aikaa surullinen ja lohdullinen. Sen jäljiltä ei tarvinnut käyttää aivokapasiteettia sen miettimiseen, kiinnostaako minua Tanin muu tuotanto, joten aivan automaattiohjauksella varasin tämän uutukaisen kirjastosta.


Etäisten esikaupunkien asioita on käsittääkseni tarkoitettu lastenkirjaksi, mutta minusta se sopii kyllä vähintään yhtä hyvin ellei paremminkin aikuisille, mikä on aina hyvän lastenkirjan merkki. Siis, että kyseessä on hyvä kirja, ei alentuvaa muhinaa. Minulle tullut kappale on sijoitettu Itäkeskuksen kirjastossa nuorten osastolle, mutta en ole ihan varma laittaisinko sitä itse sinnekään. En minä oikein tiedä mihin tämä kuuluisi, että oikeat ihmiset sen löytäisivät. Ihanien kirjojen osastolle? Parhaiden kirjojen osastolle? Joka tapauksessa, ei tämä ihan pienille lapsille avautune, vaikkei varmaan haitaksikaan ole.


Etäisten esikaupunkien asioita on kokoelma tarinoita. Osa tarinoista on sarjakuvamaisia, on kollaasia, on kuvaa ja tarinaa. Kuvat ovat ihmeellisen monipuolisia. Tanin luoma maailma on sadunomainen, mutta silti tuttu. Siellä pihalle ilmestyy dugongi, ullakolta löytyy salainen puutarha, kaduilla hortoilee tikku-ukkoja. Tarina voi alkaa esimerkiksi näin:
"Hassua miten nykyään, kun joka kodilla on oma mannertenvälinen ballistinen ohjus, niitä tulee tuskin ajatelleeksi."

Kuvat ja tarina ovat yhtä. Tarinat eivät avaudu ilman kuvia ja toisin päin, mistä huomaa, että kirja on yhden ihmisen loppuun asti ajateltu taideteos. Kirja on humaani, kaunis ja hyvän asialla. Tarinat ovat vähän surumielisiä, mutta silti turvallisia, kauniita ja vähän hassujakin.

Tähän loppuun haluaisin esittää haltioituneen huokauksen, että kyllä olen onnellinen, että maailmassa on näin hienoja taiteilijoita ja minä saan heidän työstään nauttia. Taidan ostaa tämän omaankin hyllyyn, koska haluan Pallas Kanelikakun lukevan tämän puhki muutaman vuoden kuluttua. Tämmöisiä kirjoja on kiva kerätä hyllyyn ja toivoa, että niistä muodostuu tärkeitä kirjamuistoja, lapsuuden merkkipaaluja.

6 kommenttia:

  1. Just ihanien ja hengästyttävien kirjojen osastolle! Meillä lapsetkin tykkäsi (mikä oli tosi jännä juttu!) ja minä kans! Veikkaan et koululaisista eteenpäin, vaariin saakka, aika paras kirja :)! Ihana kun kirjoitit tästä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa meilläkin lapsi tykkäsi, kun luin hänelle kokeeksi muutaman jutun. Ei tämä ehkä ollutkaan liian hankala nelivuotiaille.

      Poista
  2. No nyt luulen itsekin lähteväni kauppaan.

    VastaaPoista