tiistai 22. syyskuuta 2015

The Theory of Everything

James Marsh, 2014


Asioita, joita mietin tätä elokuvaa katsoessani:

1. Miksi Oscar-elokuvat ovat tämmöisiä tosipohjaisia, mielikuvituksettomia, komeita draamoja? Ja ennen kaikkea, miksi minä katson niitä, kun tiedän niiden olevan sellaisia?

2. Muistan miten pienenä katsoin Stephen Hawkingia televisiosta naapurissa ja kaverini opettajaäiti piti meille pitkän esitelmän Hawkingin erinomaisuudesta ja ihmeellisyydestä, mahdollisesti myös kvanttiteoriasta, mutta siitä en muista, koska olin suunnilleen kuusi vuotta, ja siitä, miten hän varmaankin kohta kuolee, koska on niin sairas. Tämä tapahtui 80-luvulla. Nyt on vuosi 2015, eikä Stephen Hawking vieläkään ole yhtään kuollut. Tämän ajattelemisesta tulee lämmin olo. Sellainen olo, että toivoa on aina.

3. Aviopuolisoni, jonka kanssa olen ollut yhdessä tällä viikolla kymmenen vuotta, kysyi minulta ihan vilpittömästi, olenko lukenut Ajan lyhyen historian. Hänen mielestään olisi ollut hyvin mahdollista, että olisin lukenut sen, sillä olenhan lukenut kaikenlaista muutakin yllättävää. Hän ei nyt ehkä ottanut huomioon, että a) jos pitäisi valita yksi asia, josta en tosiaankaan aio lukea yhtään kirjaa, se saattaisi hyvinkin olla fysiikka, ja b) olen keskittänyt paljon tarmoa siihen, etten lue mitään tosipohjaista. En siis ole lukenut Ajan lyhyttä historiaa. Aviopuolisoni sen sijaan toki on.

4. Milloin lopetan sekoittamasta toisiinsa Stephen Hawkingin ja Taylor Hawkinsin? Joka kerta, kun puhun Stephen Hawkingista pelkään, että sanoin väärän nimen, enkä itse edes tajua sitä. Toisin päin sillä ei olisi niin väliä, kun vaikuttaisin vain tiedenörtiltä, mikä on aina hyvä, vaikken sellainen edes ole.

5. Tämähän oli siis rakkauselokuva. Vaikken tästä oikeastaan kovin paljon muuten saanut, elokuvan aikana mietin kovasti sitä, miten vaikea tuollainen tilanne on ja miten hienoja ihmisiä Hawkingit elokuvan mukaan toisiaan kohtaan olivat. Miten tuollaisessa tilanteessa voisi toimia? Rouva Hawking uhrautui, herra Hawking yritti kovasti tulla vastaan, että rouva Hawking voisi saada edes jotain kivaa elämäänsä. Hirveän vaikea tilanne. Sitten taas, olivatko he kilttejä muita ihmisiä kohtaan, se on eri juttu. Minusta ehkä eivät.

2 kommenttia:

  1. Minunkin puolisoni kysyi olinkin lukenut Ajan lyhyen historian ja hetken aikaa mietin kuinka huonosti hän tunteekaan minut. (Pääsin lukion fysiikan kurssista tuurilla ja ulkoa opettelulla läpi.) Sitten hän alko itse lukea ko. kirjaa ja on käsittääkseni edelleen samassa puuhassa. Kirjaa ei ole näkynyt enää kuukausiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munstakin sä kyllä vaikutat ihmiseltä, joka hyvin saattaisi lukaista Ajan lyhyen historian. Roscoe muuten sanoi, ettei siinä mitään ihmeellistä ole, sujuvasti kirjoitettu eikä vaadi mitään pohjatietoja. Että ehkäpä mekin vielä joskus kuule!

      (mä sain lukion ainoasta pakollisesta fysiikan kurssista hyväksytyn, koska opettajalla oli sellainen periaate, ettei koskaan anna tytölle hylsyä, ja se oli minun onneni se)

      Poista