maanantai 14. syyskuuta 2015

Olimme ihan suunniltamme

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme
(We Are All Completely Beside Ourselves)
Suom. Sari Karhulahti
Tammi 2015


Tänään työpaikallani kirjastossa kävi esiteini-ikäinen poika, joka lainasi niin paljon dekkareita, etteivät mahtuneet reppuun. Kollegani esitti vienon ihmetyksen, että kannattaakohan kerralla lainata noin monta. "Mä luen neljä viikossa, tuun kahden viikon päästä taas", poika ilmoitti iloisesti ja häipyi lasteineen. Tulin niin onnelliseksi häntä katsoessani. Muistan, millaista oli kun aikuisten osaston mahdollisuuden avautuivat ja miten vajosin kirjallisuuteen, mikään ei riittänyt, kaikki oli mahtavaa.

Sellaista saavuttaa nykyään lukiessa melko harvoin.

Paitsi nyt! Tiesin heti luettuani Liinan bloggauksen kirjasta, että pyhät pyssyt, tässä se nyt on, kirja juuri minulle! Ja niin se oli! Pitkästä aikaa oikein ahmin ja sain kiukkukohtauksia kun en saanut lukea niin paljon kuin halusin. Niin, Roscoe, kun eilen tätä mietittiin, väitän viikonlopun omituisten kiukunpuuskieni johtuneen siitä, etten saanut lukea riittävästi.

Veljeni ja sisareni ovat eläneet poikkeuksellista elämää, mutta minä en ole ollut heidän kanssaan enkä pysty kertomaan tarinan sitä osaa. Olen pitäytynyt siinä osassa, jonka pystyn kertomaan - siinä osassa, joka on minun - mutta silti kaikki kertomani liittyy heihin, ympäröi liidulla piirrettynä ääriviivana tyhjää tilaa, jossa heidän olisi pitänyt olla. Kolme lasta, yksi tarina. Kertoja olen minä vain koska olen meistä ainoa, joka ei ole kaltereiden takana.

Harmillisesti tästä kirjasta ei voi sanoa kovin paljoa ilman, että spoilaa. Mutta pari asiaa voi sanoa.

Ensinnäkin: ÄLKÄÄ LUKEKO HESARIN KRITIIKKIÄ koska siinä tärvellään kirjan yllätys ihan suotta.

Toiseksikin: Tämä on kirja perheestä, sisaruksista, ihmisistä, eläimistä, tieteestä, eläinkokeista. Siinä on loistava kertoja ja mahtavia juonenkäänteitä. Kirja saa miettimään, itkemään ja nauramaan. Ja silti tässä en nyt oikeastaan voinut kertoa kirjasta paljon mitään.

Kolmanneksikin: Ihailen erittäin syvästi kirjoittajaa, joka voi tuottaa näin rentoa tekstiä näin vakavista asioista. Oikeastaan olisin lukenut tämän kirjan huumassa, vaikka se olisi kertonut perunankuorinnasta, jos se olisi kirjoitettu näin hyvin.

No loppuun pieni moite. Kirjan päätös oli ehkä hieman laimea siihen verrattuna, mitä pedattiin, mutta siihen asti olin saanut leijua huumalukemispilvessä monta päivää, joten mitä sitten, ihan sama, kiitos kirjasta, olen onnellinen.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut viime aikoina mainioita perhekuvauksia. Tämä voisi olla seuraava!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. No hyvä! Minustakin Liinan bloggaus aikoinaan kuulosti vastustamattomalta, kiva jos onnistuin saamaan tämän kuulostamaan vastustamattomalta jollekin seuraavalle lukijalle.

      Poista
  3. Mä oon niin iloinen, että pidit tästä. Mulle tulee vieläkin hyvä mieli kun ajattelen kirjaa, juuri eilen ajattelin, että tämän voisin ostaa omaankin hyllyyn. Se on niin mainio.

    Moitteesta olen kaikin tavoin kanssasi samaa mieltä.

    Ja ihana työpaikkasi poika, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin vähän harmittaa, etten ostanut tätä heti kun tämä ilmestyi. Pitelin tätä kirjakaupassa jo kädessäni, mutta päätin sittem kumminkin odottaa kirjaa kirjastosta. Tämä on tosiaan semmoinen, mikä kuuluisi omaan hyllyyn.

      Poista
  4. Olin ajatellut ohittaa tämän. koska Jane Austen -lukupiiri ei innostanut minua. Lukemani blogitekstit saivat mieleni muuttumaan. Pyysin kirjan kustantajalta ja ehdin pilata lukemiseni, vaikka sain kirjan kahdessa päivässä. Satuin lukemaan Hesarin jutun... Olisin halunnut selvittää itse salaisuuden, josta kaikki puhuivat. Pidin kovasti tästä kirjasta. Toivoisin, erttä mahdollisimman moni lukisi tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään ei juuri Jane Austen -lukupiiristä perustanut, ja onkin ihan mahtavaa, että kirjailija voi näin uudistua. Ihailen tosi paljon.

      En tajua miksi yllätys pitää spoilata kirjoittaakseen hyvän kritiikin. Tai kirjoitetaanko kritiikkejä ihmisille, jotka aikovat lukea kirjan, vai pelkästään briljeeratakseen itselleen ja jollekin kuvitteelliselle taholle, jonka olemuksesta en sen kummemmin tiedä, mutta joka ilmeisesti ei ole kiinnostunut lukemaan kirjaa, kun lukukokemuksen voi pilata. Miina Supinen pohdiskeli myös spoilaamisasiaa Imagen kolumnissaan, jossa käsitteli tätä kirjaa.

      Poista