sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hugo Cabret + Hugo

Brian Selznick: Hugo Cabret
(The Invention of Hugo Cabret)
Suom. Helene Bützow
Tammi, 2008

(Hugo)
Martin Scorsese, 2011

  

Hugo Cabret on pieni poika Pariisin rautatieasemalla, joka liikkuu seinien sisällä ja pitää kellot käynnissä. Hänen aarteensa on mekaaninen mies, itseliikkuja, jota hän korjaa varastamillaan osilla. Kiukkuinen lelukauppias vie Hugon korjausmuistiinpanot ja alkaa tarina, joka oikeastaan lopulta kertoo enemmän lelukauppiaasta kuin Hugosta.


Kirja on todella hieno mötikkä. Se on kuvaromaani, jossa on tarina kulkee sekä tekstinä että kuvina ja etenee joutuin. Kuvat ovat hienoja ja tarina ihan hyvin kirjoitettu. Ehkä esineenä hitusen painava, mahdollisesti kevyemmälle paperille painaminen olisi ollut järkevä veto.


Tarinassa oli kuitenkin jotain pientä, joka hinkkasi vastaan. Ahdistun näistä orpotarinoista, joissa kaikki aikuiset kohtelevat lasta vihamielisesti, eikä keneenkään voi luottaa. Lisäksi alusta asti kirjasta tuli mieleen Sydämen mekaniikka, josta en niin kovin perustanut, molemmissa oli orpopoika, mekaniikkaa ja Georges Méliès, ja vaikka tämä tarina oli tuhat kertaa parempi, silti en päässyt irti vastenmielisyydestä. Tämä on kyllä ihan epäreilua, koska eihän se Hugo Cabretin vika ole, että Sydämen mekaniikka oli paska.


Elokuvakin oli hieno, joskin eri tavalla kuin kirja. Tämä tarina tosiaan kelpasi tulla kuvatuksi, todella visuaalinen esitys oli. Lisäksi elokuvassa aikuiset suhtautuivat Hugoon huomattavasti lempeämmin, kauhea asematarkastajakin on inhimillinen ja hänen orpovastaista taustaansa valotetaan.


Kaikkineen kerrassaan mainio pläjäys lapsille ja nuorisolaisille. Vetävä tarina, joka samalla kertoo hauskasti elokuvataiteen historiasta. Mietinkin tässä, ostaisinko tämän kirjana omaan hyllyyn odottamaan, että Pallas Kanelikakku on siinä iässä, että tämä maistuu. Tykkään kovasti tämmöisestä pienimuotoisesta sivistämisestä viihteen varjolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti