tiistai 8. syyskuuta 2015

Bestiario

Julio Cortázar: Bestiario
Suom. Sari Selander
Loki-kirjat, 1999


Inventoidessa töissä Bestiario napsahti inventointifiltteriin. Kukaan ei ollut halunnut lainata sitä vuosiin ja periaatteessa minun olisi pitänyt vakavasti harkita sen poistamista kokoelmasta. Muistin kuitenkin useamman luotettavan lukijan kehuneen Bestiariota, joten tein kuten kuka tahansa kirjanystävä ja pelastin kirjan, lainasin sen ja vein kotiin.

Inventoidessa alkaa helposti inhimillistää kirjoja. Ajattelee, että miltäköhän tästäkin kivan näköisestä kirjasta tuntuu kököttää paikallaan hyllyssä kuusi vuotta, ilman, että kukaan haluaa lainata sitä. Se on putkahtanut maailmaan täynnä toivoa menestyksestä ja tuhansista lukijoista, mutta nyt kukaan ei huomaa sitä muiden samanmoisten joukosta. Ehkä joku nappaa käteensä, lukee takakannen, on jo ottamassa, laittaa kuitenkin takaisin. Kansi on liian ankea, takakansi liian kryptinen, kirjailijalla liepeen kuvassa ruma kampaus. Siinä hiljalleen kirja kellastuu, kannen fontti muuttuu vanhanaikaiseksi, aihe ei enää kiinnosta. Niin siinä käy, moni erinomainen kirja unohtuu.

Nyt alkaa itkettää kun ajattelen niitä kirjapinoja, jotka olen poistanut.

No, mutta Bestiariota en siis poistanut. Ja onpa hyvä etten, koska sehän oli tosiaan erinomainen tarinakokoelma, jonka toivoisi löytävän vielä kymmeniä lukijoita ennen kuin aika jättää. Muutama viimeinen juttu meni vähän ohi, mutta se johtui enemmänkin siitä, että lukija oli väsynyt kuin tarinoista itsestään. Alkusanojen mukaan bestiario tarkoittaa kuriositeettikokoelmaa, joissa on tietoa oudoista eläimistä, hirviöistä ja luonnonoikuista. Sellaisia kummallisia, ihmeellisiä ja uhkaavia tarinoita tässä onkin.

Esimerkiksi talo, jossa aina ensin pitää tarkistaa missä huoneessa tiikeri milloinkin on. Tai mankuspioiden hoitajat, jotka kärsivät kauheasta kefaaliasta. Tai mies, joka oksentaa kanin poikasia.

Toivoisin, että kaikki ihmiset menisivät kirjastoon ja lainaisivat jonkun kellastuneen, hylätyn ja surkean näköisen kirjan. Sellaisen, joka ei huuda, että ota minut ota minut, vaan vaatimattoman, joka luottaa sisimpäänsä. Sellainen kirja voi usein olla pieni aarre, niin kuin on tämä Bestiariokin.

4 kommenttia:

  1. Minä menin ja varasin tämän, enkä mitään kellastunutta ja hylättyä - tämän postauksesi jälkeenhän tämä kirja on taas voimainsa tunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän aattelinkin, että tämä vois olla sun juttu! Tämä on myös hyvin lyhyt, mikä on edelleen mielestäni useiden kirjojen paras puoli.

      Poista
  2. Kiitos kellastumaisillaan olevien hirviöiden pelastajalle! Hirviöiden luojan eli Julio Cortázarin puolesta, suomentaja Sari S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Kiitos kuuluu kyllä teille molemmille!

      Poista