keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Aikuisaikaa lounasaikaan

Olen varmaan kertonutkin, että meidän perheen arjen tukiverkosto on pienehkö ja kaukana. Meillä Roscoen kanssa ei ole kovin paljon mahdollisuuksia yhteisiin illanviettoihin, jotakuinkin kaksi kertaa vuodessa taitaa olla perustahti. Eikä siinä mitään, en valita, en missään nimessä, tämä oli kyllä tiedossa kun lisääntymistä alettiin suunnitella. Ja meistä on enimmäkseen ihan riittävää, että saamme joka ilta istua kahdestaan sohvalla.

Pallas Kanelikakun päiväkodin alettua vuosi sitten havaitsin kuitenkin porsaanreiän treffirintamalla. Lounastreffit! Ennen iltavuoroa teen yleensä kirjoitushommia kaupungilla ja koska Roscoenkin on syötävä, olemme suunnilleen kerran viikossa käyneet yhdessä lounaalla jossain kivassa ravintolassa. Eihän se varsinaisesti mitään romanttista käsi kädessä ateriointia ole, mutta onpahan kumminkin ateriointia kahdestaan. Usein Roscoe on työnsä pauloissa ja minä ajattelen omia asioitani, joskus seurueeseen liittyy Roscoen työkavereita, mutta silti lounaat ovat aikuisaikaa. Erittäin tervetullutta.

Tänään lisäsimme aamupäivätreffeihin kierroksia. Huomasin, että Robert Mapplethorpen upea näyttely Kiasmassa loppuu tämän viikon lopulla, eikä Roscoe ollut vielä nähnyt sitä, joten vaadin, että menemme kipaisemaan sen läpi ennen lounasta. Olipa hyvä idea!

Ostin kortteja.

Oli jotenkin kokonaisvaltaisen hieno kokemus. Heti aulassa oli meneillään Tino Sehgalin taideteos Kiss, jossa kaksi tanssijaa suuteloitsi toisiaan lattialla. Robert Mapplethorpe oli toisenkin kerran katsottuna hieno ja Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu hyvin vaikuttava.

Syötiin vielä lounaskin Kiasman ravintolassa. Olin juuri pukemassa villatakkia lähteäkseni töihin kun puhelin soi ja päiväkodista kerrottiin, että Pallas Kanelikakulle oli noussut kuume. Sen siitä saa kun liikaa venyttää napanuoraa ja hurvittelee, heti joku sairastuu. Parempi nyt peruuttaa takaisin niihin viikottaisiin lounaisiin vain, ettei lapsi jinxaannu useammin kipeäksi.

Mutta kaikki jotka ette ole vielä nähneet Robert Mapplethorpen näyttelyä! Hipidihipidi, vielä ehtii!

4 kommenttia:

  1. Mun piti mennä tuo katsomaan Suomessa käydessä mutta en ehtinyt, ääääh, voi harmi. Lounastreffit on oiva harrastus kyllä nykyään meilläkin. En usko että vauvan putkahtaessa sellaisia teemme vähään aikaan mutta nyt ennen sitä ne ovat luksusta ja tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tosiaan panostamaan treffailuun nyt. Ja myös muistamaan, että vauvan syntymän jälkeinen aika on semmoista poikkeusaikaa, ettei siihen kannata suhtautua kovin vakavasti. Kovin vakavasti siinä mielessä, että siitä ajasta kannattaisi tehdä mitään johtopäätöksiä suhteen tilasta esimerkiksi. Se aika on kaikille raskasta ja parasta, eikä onneksi/harmillisesti kestä kuin hetken.

      Poista
  2. Mapplethorpe oli kauniskomeaihana, pidin hurjasti. Etenkin, kun oli just lukenut Patti Smithin Just Kidsin. Leinoseen en ihan päässyt sisälle, ehkä käyn vaan suosiolla uudestaan ihmettelemässä. Kiss oli mun mielestä ihana.

    Lounastreffit +++

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kävin katsomassa nyt uudestaan, kun olin lukenut kirjan. Avautui aika eri tavalla kyllä!

      Mä tykkäsin Leinosesta huomattavasti enemmän kuin kuvittelin etukäteen. Luulin, että se olisi enemmänkin provosoiva ja huomionhakuinen, mutta kyllä se ihan kokonaisuudelta ja tärkeältä taiteelta tuntui.

      Poista