torstai 13. elokuuta 2015

Urkkauutisia osa 785

Vaikka minusta elokuussa syksystä puhumisen pitäisi olla vähintäänkin sakkorangaistuksen paikka, olemme silti selvästikin kääntyneet sellaiseen aikakauteen, jota yhteiskunnassamme luonnehditaan syyslukukaudeksi.

Tämän huomaa siitä, että lapsen päiväkodissa alkoi tosimeininki. Lomat loppuivat, arki alkoi, mikä on lähes kaikilta näkökannoilta katsellen ihan huippua. Onnistun taas nipistämään aikaa kirjoittamiselle, vaikka se ajatuksena juuri nyt tuntuukin suorastaan ällöttävältä, mutta silti. Tiedän, että se muuttuu vielä iloksi, kun alan vain naputtaa. Nytkin tässä lavertelemalla tavallaan päästelen löysät pois tekstihanoista, niin että sitten kun siirryn kässärin pariin, eli ihan juuri kohta, on jäljellä vain briljantteja aatoksia elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta. Kyllä kyllä.

Oikeastaan tulin kirjoittamaan urheilu-uutisia.


Keväällä suivaannuin joogasalilleni jostain jostain jostain, mitä en enää ihan tavoita, mutta en ole kuitenkaan käynyt joogassa koko kesänä. Minulle on tyypillistä kiukustua ja unohtaa lähes saman tien mistä kiukustuin, mutta silti esittää olevani kiukkuinen, varmuuden vuoksi. Nyt kuitenkin huomaan, että viekoittaisi taas. Eikä vähiten siksi, että äsken törmäsin joogaohjaajaani bussissa, joka kertoi, että lempijoogatuntini on palannut ohjelmistoon. Ai niin, siitähän minä tosiaan kiukustuinkin, kun se lempitunti poistettiin. No, nyt se kiukun syy on poistunut, mahtavaa. Niinpä otankin huomenaamulla joogamaton kainaloon ja painelen vähän venyttelemään paksuja, jähmeitä raajojani.

Koska kesällä on ollut vähän massakausi. Ei se haittaa, en halua alkaa stressata painosta, kunhan nyt kunto pysyy kohtalaisena. Mutta se vähän ärsyttää, että vaatteet puristaa, varsinkin kun ei ole koko kesänä käyttänyt farkkuja ja nyt pitäisi taas moisiin ahtautua kohtapuoliin.

Siksi olen kaivanut naftaliinista juoksukengätkin. Se on siitä jännä harrastus, että periaatteessahan siihen ei tarvitse kuin ne kengät, mutta silti olen törsännyt juoksuun ihan hulluna rahaa ja koko ajan tuntuu, että pitäisi olla lisää tarvikkeita. Tarvitsisin juuri nyt esimerkiksi vyölaukun tai jonkun muun kapineen, mihin saan avaimet ja puhelimen juoksun ajaksi. Nyt on käytössä joku Roscoen vanha rahavyö, tai en minä tiedä mihin hän on sitä käyttänyt, mutta joka tapauksessa vyötäröllä pidettävä pieni musta laukku, joka olisinkin aivan hyvä, mutta se hajoaa käsiin. Niin sellaisen tarvitsisin uuden. Näytän tyhmältä juostessani puhelin kädessä.

Ja jos joku 90-luvulta aikamatkannut siellä ihmettelee, onko pakko olla puhelin mukana lenkillä, niin tietysti on. Sieltä kuunnellaan äänikirjaa, se mittaa askeleet ja matkan ja lisäksi sillä voi ottaa ihastuttavia maisemakuvia instaan.

Olen tänä vuonna suhtautunut juoksuun eri tavalla kuin viime vuonna. Silloin aloitin juoksukoululla, jossa ensin kävellään kymmenen minuuttia, sitten juostaan kaksi, kävellään yksi, juostaan kaksi, kävellään yksi, toistetaan toistetaan toistetaan, kävellään lopuksi. Ja aina joka viikko lisätään juoksuminuutteja. Se oli ihan ok, mutta tänä vuonna teinkin niin, että laitoin vain aikatavoitteen puhelimeen ja lähdin juoksemaan. Huomasin, että kun "juoksen" hyvin hitaasti, jaksan juosta pitkään. Viime vuonna juoksin selvästi liian lujaa. Nyt ajattelin ottaa tavoitteeksi, että juoksen koko ajan ja hiljalleen alan nostaa vauhtia sitten kun siltä tuntuu. En tiedä onko tässäkään mitään järkeä. Tai oikeastaan missään. Ehkä ei. Mutta saanpahan kuunnella äänikirjaa samalla kun saan raitista ilmaa. Lisäksi tässä on etuna se aiempaan, tiukasti määriteltyyn juoksukouluun verrattuna, että voin lähteä lenkille silloinkin, kun aikaa ei ole yli tuntia. Lyhyempikin lenkki on lenkki, niin kuin meillä kiireisen Siinan juoksukoulussa sanotaan.

Nyt pitää vain kipittää itsensä hirveään tykkiin ja sitten voin julkaista upean juoksuoppaan, Siinan juoksukoulu kiireisille vuorotyötä tekeville pienten lasten vanhemmille. Siitä tulee myyntimenestys, jolla voin sitten kustantaa taidekirjoittamiseni. Nerokasta!

Pitäisiköhän minun nyt lopettaa tämä jaarittelu ja alkaa hommiin. Ei tässä liene enää pakoteitä, koska enempää urheilu-uutisia minulla ei harmillisesti ole. Hitsi.

3 kommenttia:

  1. Lyhytkin lenkki on aina parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan!

    Ja osta käsivarsikotelo, on kätevä. Stadiumista saa edullisen, mutta hyvän.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en jotenkin niistä käsivarsikoteloista niin. Tuntuu, että sellaista varten pitäisi olla jotenkin kiinteät ja lihaksikkaat käsivarret, ja pelkään, että jos ostan sellaisen, se joko uppoaa lihaan tai heiluu tuulessa. No. Mutta ehkä käyn kuitenkin kattomassa! Kiitos my dear.

      Poista
  2. :D Höpsö. Se on hirmu kätevä.

    K

    VastaaPoista