keskiviikko 12. elokuuta 2015

On ilo juoda teetä kanssasi

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi
(La felicidad es tu té contigo)
Suom. Satu Ekman
Bazar, 2015


Tästä kirjasta oli hetkellisesti työpaikallamme massiivinen ylitarjonta. Bazar oli ystävällisesti liittänyt näytekappaleen kirjasta katalogiinsa, jolloin kirjoja yhtäkkiä lojui joka pöydän kulmalla. Kyse oli ennakkokappaleesta, jota ei voinut laittaa kirjaston kokoelmaan, joten vein yhden kotiin. Sen jälkeen olen löytänyt sekä ennakkokappaleita että virallisia myyntikappaleita ainakin neljä erinäisistä kierrätyshyllyistä.

Koska kirjoja oli joka puolella, tuli sellainen olo, että voiko tämä olla mistään kotoisin, koska jostain syystä sellainen olo usein tulee, jos joku asia putkahtelee joka mutkasta naaman eteen. Että tättärää, olen kiva ja iloinen, no etkä ole, jos olisit, ei tarvitsisi tunkea naamalle koko ajan. Jos on kirja, kannattaa esittää vaikeasti tavoiteltavaa, ainakin jos minua haluaa miellyttää. Mutta sitten erään toisen lukukokemuksen jälkeen halusin jotain kevyttä, luin nimittäin tässä välissä Huumeasema Zoon ja se oli tosi raskasta matskua, palaan siihen myöhemmin, mutta joka tapauksessa, juuri silloin On ilo juoda teetä kanssasi vilkutteli hyllystä, joten tartuin siihen.

Englantilainen Atticus Craftsman tulee Madridiin lopettamaan perheyrityksensä kirjallisuuslehteä. Lehden naispuolinen henkilökunta ei moista suostu hyväksymään, vaan lähettää kauniin Soleán avokaulaisine paitoineen viekoittelemaan Atticuksen ajatukset muualle.

Sisäinen feministini nosteli hieman kulmakarvojaan kirjan espanjalaiselle machokulttuurille, missä naisen tehtävä on olla muhkea, isotukkainen, siveä ja kaunis, kun taas miehen pitää syöksyä rinta paljaana toisten miesten kimppuun kuin mikäkin härkäorhi, ja sen jälkeen kiepsauttaa miehekäs kätensä naisen suureen tukkaan ja raahata nainen rannalle, jossa he sulavat romantillisiin suudelmiin auringonlaskussa, ilotulitteet räjähtelevät, ja miehen karvainen käsi laskeutuu naisen värisevälle vatsalle.

Yritin kuitenkin sivuuttaa tämän, koska kulttuurinsa kullakin, ja voihan sitä lukea asioista, vaikkei niitä hyväksyisikään. Sitten kun olin onnistunut sivuuttamaan, voin myöntää, että kirja oli ihan hauska, nopealukuinen, lämminhenkinen, söpö ja pöhkö. Todennäköisesti vuoden kuluttua en muista siitä mitään, mutta lukiessa oli sellainen olo, kuin olisi uponnut kakkuun.

Mmm. Kakkua.

6 kommenttia:

  1. Olen palannut takaisin yksi sokeriherkkupäivä viikossa -rytmiini aivan arjen yksinkertaistamisen vuoksi (olenhan elämässäni muutenkin askeettinen yksinkertaisuuden ystävä...tai siis...).

    Siksi kakusta lukeminen tekee kipeää.

    Mulla tekee mieli kakkua, munkkia, leivoksia, pullaa, marenkia, lisää leivoksia ja vähän Ben & Jerry's -jätskiäkin. Voin vannoa, että olen huolehtinut ravinnonsaannistani huolellisesti.

    Esim. eilen söin cheese palleja. Mutta silti, miksen voi saada kakkua.

    Nimimerkki
    Onko liikaa vaadittu saatana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kamalalta. Kyllä minusta kakun pitäisi olla ihmisoikeus.

      Mutta olen itsekin ajatellut siirtyä yhteen herkkupäivään viikossa, perheen toinen aikuinen painostaa. Voihan yrittää ajatella, että silloin kakku maistuu paremmalta, vaikka ei se ole totta, kakku maistuu aina ihanalta.

      Tästä ei nyt tullut erityisen lohduttava kommentti. Anteeksi.

      Poista
    2. Itse asiassa, sitten kakku maistuu liian makealta eikä jaksa paljon :´(

      Viitaten urheilupäivitykseesi, saan senkin kommentoitua tässä samalla, mun vähäsokerisempi arki johtuu siis oikeasti siitä että tekee tiukkaa survoa mun mahani rengasmakkara mun mustiin farkkuihin. Voisinhan ajatella, että se on viehkeä lemmenkahva tai jotain, mutta oikeasti ajattelen että se on vihonviimeinen este minun ja mustien housujeni yhteiselon tiellä.

      Huomaakohan blogiaktiivisuudestani, että mulla on kirjoituspäivä. Ei varmaan. Ainakaan kun en ees vihjannut.

      Poista
    3. Mulla on vuosikymmeniset perinteet siitä, että survon itseni housuihini mahduin niihin eli en. Sitten en vain hengitä. Kauhean kivaahan se ei ole ja siksi ajattelin yrittää vähän tehdä asialle jotain. Lisäksi uskon, että jos lähden sille tielle, että joka kerta vähän lihoessani ostan uudet byysat, ei lihomiselle näy loppua, eikä housuille.

      Poista
  2. Kirjan kansi on kaunis. On ilo juoda teetä kanssasi oli helppolukuinen sadepäivän kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaunis on! Kuvaa kirjaa hyvin, espanjalaishenkiset värit ja brittiläinen earl grey.

      Poista