tiistai 4. elokuuta 2015

Kauheimmat runot

Antti Holma: Kauheimmat runot
Otava, 2015

Kansi: Elina Warsta

Ja tuoni kulkee saataviaan saamaan,
manan surumaijat maata syö.
Siell' unetonta, onnetonta naamaan
kylmän herra kikkelillä lyö.
(Reino Leinon runosta Inter somnia)

Sen jälkeen kun eilen otin käteeni Antti Holman Kauheimmat runot, olen joko lukenut Kauheimpia runoja, ajatellut Kauheimpia runoja, lähetellyt Kauheimpia runoja kuvaviesteinä heille, joiden olen ajatellut niistä ilahtuvan, ja puhunut Kauheimmista runoista.

Kyseessä on neljän runoilijan yhteiskokoelma. Reino Leino kirjoittaa kansallisromanttisia ja -sosialistisia runoja, hänen tunnetuin kokoelmansa on Velkahirsiä. Hänen puolisonsa Sirsi Sunnas on lastenrunoilija ja alkoholisti, jonka seksiä ja kuolemaa käsitteleviä lastenrunoja on koottu esimerkiksi kokoelmaan Tiitiäisen tippurimylly. Edith Södermalm on espoolainen ryhmäliikuntaohjaaja ja yritysvalmentaja, joka kirjoittaa suomenruotsalaista modernismia pdf-tiedostoina.

Ehdoton suosikkini on kuitenkin Karin Toisiks-Paraske, joka on kainuulainen äidinkielenopettaja ja raanuartisti. Holman alkusanojen mukaan Toisiks-Paraske tapasi Sirsi Sunnaksen vankilassa ja kuuli tältä murrerunoudesta. Toisiks-Paraske päätyi kirjoittamaan lounaismurteella, jota ei osaa, jonka vuoksi hänen runonsa ovat varsin persoonallisia. Ne käsittelevät elämää jotenkin täysin vastustamattomasti.
ja kaik muut ihmiskeho erite
paite kyynel joka
pääse sillon
ko naura nii pal
ettei pyst eres elämä
(Karin Toisiks-Parasken runosta hirveimmä asiat)

Alkuun pelkäsin, että Kauheimmat runot osoittautuisi pitkitetyksi vitsiksi. No, myönnän, osa Reino Leinon tuotannosta oli vitsin tasolla hieman toisteista, mutta ei liian. Kirjassa on älyttömän hyvä idea ja toteutus, runoilijahahmot ovat ihan mahtavia ja heidän runonsa vielä mahtavampia. Ne täydentävät kirjoittajiensa persoonia loistavasti. Lisäksi runot on jaoteltu käteviin teemoihin, jolloin on helppo löytää sopiva runo vaikkapa hääpäiväkorttiin tai tuoreelle ylioppilaalle.

Ja sitä paitsi, ei tämä ole pelkästään mikään huumorikirja. Kirjassa oli muutama ihan todella vaikuttava runo rakkaudesta, joita jäi oikein tuijottamaan, että miten näin kauniisti ja oikein voi asian edes ilmaista. Yksi suosikeistani oli Sirsi Sunnaksen kaunis ja traaginen runo Muumipeikon hautajaisista. Antti Holman ihmeellisyys kirjoittajana on se, että hän osaa yhtä aikaa olla jäätävän roisi ja lämmin. En oikein tiedä miten se on mahdollista, mutta rakastan joka sanaa.

Vähän mietin sitä, miltä sellaisista ihmisistä tuntuu, jotka ovat kirjoittaneet runoja oikein tosissaan sulkakynä sauhuten, kun julkisuudesta tuttu juontaja-runonlaulaja tulee ja julkaisee tämmöisen opuksen, joka todennäköisesti myy enemmän kuin 98% muista runokirjoista Suomessa. Ja sitten mietin, että toivottavasti nämä vakavat runoilijat ymmärtävät, että tämä kirja on varmasti monelle ihmiselle portti muihin runokirjoihin.

Voi että. Onneksi meillä on Antti Holma!

14 kommenttia:

  1. Vau, kuulostaa hyvältä! Tämä täytyy selvästikin lukea ennakkoluuloistani huolimatta. Pelkäsin nimittäin juuri sitä, että tämä on vain venytetty vitsi ja en halunnut tuhlata aikaani sellaiseen. Myönnän, että suhtaudun ehkä vähän turhan vakavasti runouteen;) Mutta arviosi luettuani taidanpa ottaa ilomielin riskin tämän kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en suhtaudu runouteen kovinkaan vakavasti, joten voi olla, ettei minun sanaani kannata kovin korkealle nostaa runoasioissa, mutta näin proosaihmisen näkökulmasta tämä ainakin oli varsin mainio!

      Poista
    2. Minusta tämä kannattaa ehdottomasti lukea juuri niiden, jotka suhtautuvat runouteen vakavasti! Holma on tehnyt aivan mainion pastissikokoelman!

      Poista
  2. Varaus on voimassa, odotan pääseväni pian lukemaan. Kansi on niin mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pian nappaa! Kansi onkin tosi hieno, tykkään Elina Warstan kansista älyttömän paljon.

      Poista
  3. Kävin heti kirjastossa lukemassa muutamat kymmenet runot alusta, ja kyllähän mää tykkäsin. On se Antti hyvä. Toisiks-Paraske oli tosiaan hilpein, ja tämmönen uus-turkulainen piti murretta tosi hauskana.

    -jossu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, hyvä! Lisäksi sä lukaiset sen nopeasti kirjastossa, ei siinä mene kuin muutama istuma. Teillä on kyllä mahtava kirjasto, kun sinne voi vain mennä lukemaan jos ei varausjono kulje. Niin hyvä systeemi!

      Poista
    2. Tuli oikein sellainen olo, että voi että, saisinpa minäkin työpäivän jälkeen mennä kirjastoon istumaan ja pläräilemään kirjoja, mutta sitten muistin, että ai niin, minähän istun siellä jo sen työpäivän pläräilemässä kirjoja. Että tavallaan mulla on asiat aika hyvin.

      Poista
  4. Antti Holma on kyllä ainutlaatuinen ihminen, mies ja taiteilija. Rakastan hänen kaikkia tekemisiään ja myös hänen valloittavaa persoonaansa. Runokirja on tullut luettuna muutamaan kymmeneen kertaan ja etenkin mestarin itsensä lukemana CD:nä. Rakastan myös Antin puheääntä kuten lauluääntäkin. Suosittelen kovasti Kauheimpia runoja myös kuultuna, jolloin lounasmurrerunot avautuvat vielä ihan eri tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan edelliseen "lounaismurrerunot".

      Poista
    2. Aivan ihana kommentti! Alan hieman epäillä, että olet joko kirjailijan äiti tai kustannustoimittaja :) Jos et, ollapa jokaisella kirjailijalla tuollainen lukija!

      Pitänee minunkin kokeilla tätä myös äänikirjana. Ja lounasmurrerunot ne vasta olisivatkin kiinnostavia!

      Poista
    3. Aivan ihana kommentti! Alan hieman epäillä, että olet joko kirjailijan äiti tai kustannustoimittaja :) Jos et, ollapa jokaisella kirjailijalla tuollainen lukija!

      Pitänee minunkin kokeilla tätä myös äänikirjana. Ja lounasmurrerunot ne vasta olisivatkin kiinnostavia!

      Poista
  5. Minä sain tämän nyt luettua ja harmittaa, että jouduin laina-ajan puitteissa ahmimaan koska se vie meikäläiseltä sitä intoa. Mutta ne rakkausrunot, hitsi, se yksi Toisiks-Paraksen runo esimerkiksi jäi kyllä mieleen lämmittämään. Äänikirjana tämä voisi kyllä olla aika villi.

    VastaaPoista
  6. Minä sain tämän nyt luettua ja harmittaa, että jouduin laina-ajan puitteissa ahmimaan koska se vie meikäläiseltä sitä intoa. Mutta ne rakkausrunot, hitsi, se yksi Toisiks-Paraksen runo esimerkiksi jäi kyllä mieleen lämmittämään. Äänikirjana tämä voisi kyllä olla aika villi.

    VastaaPoista