sunnuntai 23. elokuuta 2015

Inside Out - Mielen sopukoissa

Pete Docter, Ronaldo Del Carmen, 2015

Kuva

Tänään oli suuren elokuvateatteriyhtiön lasten sunnuntai, jolloin aina jotkut lastenleffanäytännöt ovat huomattavan halpoja. Päätimme, että kun nyt on ilmakin noin kaunis, on hyvä mennä viileään elokuvateatteriin vähän kesämököttämään.

Inside Out kertoo Riley-tytöstä, jonka perhe muuttaa Minnesotasta San Franciscoon. Rileyn pään sisällä on komentokeskus, jossa asuvat hänen tunteensa: Ilo, Suru, Inho, Kiukku ja Pelko. Itse asiassa meidän kaikkien pään sisällä asuvat nämä tunteet, jotka ovat vuorotellen puikoissa. Muuton tuoksinassa komentokeskuksessa tapahtuu kauheita, kun yhtäkkiä Ilo, Suru ja Rileyn kaikki ydinmuistot tempautuvat putkea pitkin kauas pois. Ilo ja Suru yrittävät päästä takaisin kotiin ja samalla Inho, Kiukku ja Pelko yrittävät selvitä ilman Iloa ja Surua, vaikkei kukaan oikein tiedä mihin Surua edes tarvitaan.

Pallas Kanelikakun mielestä elokuva oli tosi tosi hyvä. Erityisesti hän piti Kiukusta, jonka pää syttyi palamaan. Koska onhan se siistiä kun pää syttyy palamaan. On se. Hän oli itse asiassa muutaman kuukauden liian nuori katsomaan K7-elokuvaa, sitähän saa mennä katsomaan vanhemman seurassa nelivuotias, mutta kokemukseni mukaan hän on yleensä aika reipas katsoja ja istuimme hänen isänsä kanssa molemmin puolin, joten ei elokuva ainakaan tässä tapauksessa ollut liian hurja.

Roscoen mielestä elokuva oli myös tosi tosi hyvä. Hän kertoi kyynelehtineensä puolivälissä, kun oli niin herttaista, mutta se ei välttämättä johtunut itse elokuvasta, vaan vähän pitkäksi menneestä edellisillasta. Sellaisia ne ovat ne iskät tunteineen.

Minunkin mielestäni elokuva oli tosi tosi hyvä. Hauska, fiksu ja kaikin puolin ihan loistava lastenelokuva. Erityisesti hörähdin kohdassa, jossa Ilo ja Suru vahingossa sekoittavat faktat ja mielipiteet ja toteavat, että ei sillä niin väliä, kerätään ne vain takaisin laatikoihin. Jotenkin kovin monen päässä nykypäivänä näin on tainnut käydä, tunteet sekoittavat faktat ja mielipiteet.

Ja lisäksi leffan alkuun esitetty lyhytelokuva Laava oli ihan superihana myös. Siinäkin Roscoe kyynelehti, minkä ehkä ymmärrän hieman paremmin kuin itse elokuvassa kyynelehtimisen, sillä Laava kertoi yksinäisestä tulivuoresta, joka kaipasi toista vierelleen. Laavasi sun on laavasi mun. Voi nyyh.

Kyllä se vain on mukavaa elää vanhemmuutta näinä laadukkaitten lastenelokuvien aikoina. Ei joudu tinkimään elokuvamaussaan juurikaan.

2 kommenttia:

  1. Hieman olin epäileväinen tämän leffan suhteen mutta sehän kuulostaa hyvältä! Taitaakin leffateatteri kutsua lähiaikoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Hesarissakin oli näemmä tykätty.

      Poista