maanantai 27. heinäkuuta 2015

Vi ska åka skidor ute på isen

Esimerkkejä asioista, joita ajattelin Tukholman matkalla.


Lattiapyyhe

Hotelleissa on aina lattiapyyhe. Opiskeluaikoina siivosin hotelleja työkseni ja olen sijoittanut useita satoja lattiapyyhkeitä useille sadoille tangoille, mutta nyt vasta aloin oikein miettiä lattiapyyhkeitä. Onko kaikilla muilla ihmisillä kotona lattiapyyhe? Pitäisikö minunkin hankkia lattiapyyhkeitä? Missä niitä myydään?


Juomat

Miksi Ruotsissa on niin paljon ihanammat mehut ja limpparit kuin Suomessa? Miksei meillä ole mustikka-seljankukka-mehua, päärynä- tai vadelmalimsaa aikuisille suunnatuissa pulloissa? Miksi meillä on suuntauduttu seitsemääntoista erilaiseen sitrushedelmään? Olemmeko niin happamia ruotsalaisiin verrattuna?



Ruuat

Miksi Ruotsissa on niin omituisia ruokia? Esimerkiksi lauantaina söimme lounaaksi potatiskakaa (minä) ja strömmingwrapia (Roscoe). Nämä olivat skansenilaisen lounasruokalan ainoat meille sopivat vaihtoehdot.


Olenko hirvittävä kermaperse

Koska olemme budjettimatkailijoita, torstaina Silja Line oli meille kohtuuhintainen, mutta paluumatkalla lauantaina sen hinta pompsahti yhtäkkiä korkeaksi ja päädyimme palaamaan kotiin huomattavasti halvemmalla Viking Linella. Siistin ja ihanan Siljan jälkeen Viikkari tuntui järkyttävältä. Erityisen järkyttynyt olin omasta järkytyksestäni, koska en mielestäni ole erityisen hienohelma ja edellisellä Tukholman reissulla muistan ihan pitäneeni Viking Gabriellasta. Silloin en tiennyt paremmasta.

Nyt oli hytin seinällä punaviiniroiskeet, mistään ei löytynyt kahvilaa, vain Esson baaria muistuttava tila, jossa oli meneillään bingo, ja iso leikkiosasto oli kuin villi länsi. Siljan juuri remontoitu laiva oli kaunis ja viihtyisä, Viikkarilla toivoin koko ajan pääseväni pois. Tämä tosin varmaan johtui isolta osin myös siitä, että olin väsynyt, tankkaus oli epäonnistunut viimeisenä päivänä ja ihan todella halusin vain nopeasti kotiin.

No, oli pari asiaa Viikkarilla paremminkin. Aamiainen oli huomattavasti parempi kuin Siljalla ja siinä missä Siljalla oli iso ja meluisa muumidisco, oli Vikingillä ihana, pieni tanssitunti, jonka opettaja piti lapsille. Pallas Kanelikakku treenasi muuvssejaan niin suurella hartaudella, että hyvä etten seinustalla itkua tirauttanut. Pitänee syksyllä harkita tanssitunteja harrastuksena.

Juttelimme tästä Silja-Viking-kahtiajaosta Roscoen kanssa. Hänen mielestään ilmensin hyvin tietynlaista äänestyskäyttäytymistä: useilla ihmisillä on tapana äänestää puoluetta, joka ajaa heitä ylemmän tuloluokan asioita ja polkee heidän omiaan, koska he oikeastaan sisimmässään kuvittelevat olevansa hieman ylempänä kuin ovatkaan. Roscoen mielestä Vikingin väki oli paljon mielenkiintoisempaa ja enemmän kuin me. Niin no niin varmaan, mutta mina en varsinaisesti ole kiinnostunut siitä kenen seassa matkustan, vaan siitä, että hyttini tuntuu edes näennäisesti puhtaalta ja että pallomeressä ei terrorisoida muita.



Miksi taas ajauduin eläintarhaan

Minähän siis vastustan eläintarhoja. Silti huomasin Skansenilla möllisteleväni ihan mielissäni sutta ja ahmaa ja samalla koin itseni varsin kaksinaismoralistiseksi. Yritin parantaa oloani kertomalla Roscoelle, että mielestäni Skansenilla eläimillä oli huomattavasti paremmat tilat kuin esimerkiksi Korkeasaaressa. Mutta eihän se oikeasti lohduta, kun ajattelee vaikka sutta, jonka reviiri luonnossa on 700-1000 neliökilometriä, että sillä on Skansenilla useita kymmeniä metrejä tilaa. Voi voi surkeutta. Ja sitä minä siellä ällistelin siinä missä muutkin. Voi sutta, voi karhua, voi ilvestä, voi ahmaa, voi hyljettä, voi kettua, voi kaikkia villieläimiä.


Liha

Haimme nälissämme hampurilaisateriat Vigårda-nimisestä paikasta ja kipitimme Humlegårdenin puistoon einehtimään. Hampurilainen oli tosi ihana, kunnes kolmannella haukulla yhtäkkiä tajusin, että se maistuu niin erityisen maukkaalta, koska pihvi taitaa olla lihaa. Kiskoin pihvin pois ja söin hampurilaisen ilman, ja täytyy sanoa, että ilman pihviäkin se oli aivan erinomainen hampurilainen. Sitten siinä guuglasimme ja tutkimme pihviä, ja tulimme siihen lopputulokseen, että kyllä se varmaan sittenkin oli kasvispihvi, ehkä quornia tai soijaa. Meillä kummallakaan aikuisella ei ollut enää selkeää muistikuvaa lihapihvin koostumuksesta, mutta Roscoe oli sitä mieltä, että lihassa on kaikenlaisia jänteitä ja muita ällöjä ja tämä pihvi oli liian tasainen ollakseen lihaa, joten lopulta söin pihvin erikseen. Ja se oli hyvä pihvi. Niin että voin suositella Vigårdan hampurilaista, se saattaa olla tai saattaa olla olematta kasvishampurilainen, mutta joka tapauksessa se on tosi hyvä.



Vadelmavenepakolaiseksiko

Aina ulkomailla huomaan pohtivani, voisinko asua siellä. Tukholmassa kävellessäni mietin aluksi, että juu, voisin, vaikka vuoden, oppisin kunnolla kielen ja silleen, mutta sitten tajusin, että enkä voisi. En minä ikinä tutustuisi siellä keneenkään, olisin ihan ulkopuolinen, enkä minä sitä paitsi voisi asua Östermalmilla, vaan kököttäisin jossain peräsyrjälässä, tappelisimme, alkaisimme ryypätä, erokin tulisi, lapsen elämä olisi kuin suoraan Ystävät hämärän jälkeen -kirjasta. Ei. Parempi pysyä kotona vaan. Täällä on onnellista, turvallista, eikä kukaan ryyppää.

Mutta vaikken ehkä haluaisi Tukholmassa asua, jäi vieläkin sellainen olo, että siellä olisi nähtävää pidemmäksikin aikaa. Emme esimerkiksi edelleenkään ehtineet Junibackenille. Lisäksi Tukholmassa on jotenkin vain yleisluontoisesti niin ihanaa! Ihmiset hymyilevät lapselle, lirkuttelevat, antavat tietä, aurinko paistaa, kaikki sujuu. Pallas Kanelikakkukin oli sitä mieltä, että voisimme lähteä heti huomenna uudestaan, koska Ruotsissa puhutaan sitä ihanaa ruotsia.

Niin tuo otsikko. Se on käyttökelpoinen fraasi, jonka opin legendaarisesta ruotsinkirjastani Nya vindar. Kyllä passaa kulkea ulukomailla kun on näin hyvät opit tuoreessa muistissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti