keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ihan kakaroita

Patti Smith: Ihan kakaroita
(Just Kids, 2010)
Suom. Antti Nylén
WSOY 2010


Kiinnostuin kirjasta tajuttuani, että Patti Smithin muistelmien toinen kakara onkin tosiaan Robert Mapplethorne, jonka upea valokuvanäyttely on juuri nyt Kiasmassa, ja itsekin sen läpi jo kerran juoksin. Tämän luettuani taidan haluta mennä uudestaan.

Kirja kertoo Pattista, joka saapuu New Yorkiin ja tapaa samanikäisen, eli hädin tuskin kaksikymppisen, Robertin. He rakastuvat ja lupaavat huolehtia toisistaan. Ja niin he huolehtivatkin, vaikka eroavatkin romanttisessa mielessä. Oli mahtava lukea siitä, miten Patti ja Robert pyyteettömästi tukivat toisiaan taiteilijoina, vuoron perään punnersivat toisiaan yhä ylemmäs, kannustivat, auttoivat. Ja mitä heistä molemmista tulikaan!

Paitsi kuvaus kasvusta taiteilijaksi, on kirja toki kuvaus myös kiinnostavasta ajasta New Yorkissa. Onhan se vähän kadehdittavaa, että Patti istuu Chelsea hotellin portailla ja yhtäkkiä ohi hortoilee Jimi Hendrix ja jää juttelemaan. He pyörivät William S. Burroughsin, Allen Ginsbergin, Janis Joplinin, Warholin jengin ja Sam Shephardin kanssa. Ei se ihmekään ole, jos moisessa jengissä taide tiivistyy helmiksi.

Oli ihana lukea miten taiteilijat kaikki tukivat toisiaan ja ihmiset järjestivät toisilleen mahdollisuuksia. Miten sinnikkyys palkittiin. Toisaalta myös Robertin ja Pattin kehittyminen taiteilijoina oli hyvin kiinnostavaa. He molemmat tiesivät haluavansa olla taiteilijoita, mutta varsinkin Pattin taide tuntui aluksi levittyvän hyvin moneen suuntaan. Lisäksi ihailin Pattin avoimuutta elämän edessä, miten hän hyväksyi poikaystävänsä homoseksuaalisuuden ja rahanhankinnan prostituutiolla. En ole ihan varma, miten itse olisin vastaavassa tilanteessa käyttäytynyt. Olen silleen vähän nipo ja tiukkis, ettei minulla ole mitään ongelmaa homouden tai prostituoitujen kanssa, kunhan he eivät ole poikaystäviäni.

Isoin ongelma lukiessa oli, että koko ajan piti keskeyttää guuglatakseen, että kukas tämä Viva nyt olikaan, kuka on International Velvet, kuka on se ja tämä ja tuo, mitenkäs se Edie Sedgwickin juttu menikään, millaista oli Warholin Factoryssa, minkä näköinen on Allen Lanier. Meni kovasti aikaa. Ja nyt haluaisin tietysti tietää lisää kaikista näistä ihmisistä.

Minulla on selvästi nyt joku itselleni poikkeuksellinen elämäkertavaihe, tekisi mieli lukea kaikkien kiinnostavien ihmisten elämästä. Poikkeuksellista tämä on siksi, että yleensä käännyn kannoillani heti, jos joku yrittää esittää jotain tosipohjaista lukemista. Mikähän lie. No, ehkäpä se menee pian ohi, varmaan joku ohimenevä virus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti