tiistai 28. heinäkuuta 2015

Elisabet

Miki Liukkonen: Elisabet
WSOY, 2012


Ujostan kirjoittaa runoista, koska minusta tuntuu, etten osaa sanoa niistä mitään. Tuntuu, että runot ovat arvoituksia, joihin on oikea vastaus, enkä mina ikinä löydä sitä. Tai sellaiseen käsitykseen aina jään, kun puhun runousihmisten kanssa. Tuntuu aina, että puhumme ihan eri asiasta, vaikka edessämme on sama runo, ja sitten ajaudumme riitelemään siitä, voiko runo kertoa muuttolaatikoista, koska minusta voi, mutta vastapuolen mielestä kukaan ei enää pakkaa tavaroitaan pahvisiin banaanilaatikoihin, joiden vettynyt tuoksu tuntuu pimeässä asunnossa.

Että tältä pohjalta. Osittain tämän vuoksi en myöskään lue kovin paljon runoja, tuntuu etten osaa. Vaikka sitten aina kun luen, varsinkin hyviä runoja, muistan, ettei kyse ole siitä, kuka on oikeassa tai siitä, mitä runoilija halusi sanoa, vaan ihan pelkästään siitä, miltä minusta tuntuu ja mitä minä runoista saan.

Jos haluaa sanoa jotain selkeää, kannattaa kirjoittaa proosaa.

Tämä nyt ei liittynyt mitenkään tähän runokokoelmaan.

Luin Elisabetin ruokatauolla, kun se eksyi käsiini töissä. Kirja oli niin hyvä, että ensin nauroin ja sitten nieleksin itkua. Alkukirja oli ihanan lämmin ja hassu, sitten tuli pitkä runo äidin kuolemasta, joka pysäytti aivan. Juuri tuollaista se oli, kun äiti kuoli, ja joku osasi kirjoittaa sen runoksi. Ilman kirjan loppua olisin ehkä sivuuttanut kirjan vähän höpsönä mutta sympaattisena, jos taas koko kirja olisi ollut yhtä surullinen kuin nimiruno, olisi se varmaan jäänyt minulta heti alkuunsa kesken. Hieno tasapaino.

Sanoisin, että jos olet runovainoharhainen, kuten minä, tässä on hyvä kirja puikahtaa katsomaan, millaista on runomaassa. Itse taidan hommata käsiini lisää Liukkosta ensi tilassa.

2 kommenttia:

  1. Minustakin on vaikea kirjoittaa runoista ja runoja tulee luettua kovin harvoin. Tämä Liukkosen runoteos löytyy kotihyllystä, arviosi ainakin lupailee hyvää lukukokemusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Runoissahan on sekin hyvä puoli, että voi lukea pari ja laittaa kirjan takaisin hyllyyn, ja silti sai kokonaisen taidekokemuksen :)

      Poista