torstai 11. kesäkuuta 2015

Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni
(The Keep)
Suom. Heikki Karjalainen
Tammi, 2013

Kansi: Jussi Kaakinen
Nyt en oikein tiedä mitä mieltä olen tästä kirjasta. Lukukokemus oli jotakuinkin tämmöinen:

Ihan kiinnostavaa, ihan kiinnostavaa, tylsää tylsää tylsää, onpa typerä kirja, minä en oikeastaan pidä tästä kirjasta, onpas jännittävää, kylläpä jännittääkin, tylsää tylsää tylsää, miksi tämä kirja on näin huono, no mutta jopas nyt, nytpä onkin jännää, ohhoh, voi veljet, nytkö se loppui.

Moneen otteeseen mietin, että miksi edes luen näin tyhmää kirjaa, mutta nyt sen luettuani huomaan kuitenkin sydämeni sopukoissa tykänneeni siitä kovastikin. Ehkä voisi sanoa, että lukukokemus oli epätasainen.

Koska koko kirja on oikeastaan melkoinen hullunmylly. Se alkaa kertomuksena Dannysta, joka on puhelinaddikti ja saapuu johonkin tuntemattomaan Euroopan vuoristomaahan auttaakseen serkkuaan vanhan linnan kunnostuksessa. Sitten yhtäkkiä ilmeneekin, että tarinaa kertoo Ray, joka osallistuu vankilan luovan kirjoittamisen kurssille. Kaikki myllertyy moneen kertaan ja kieltämättä Egan on aika epeli kieputtamaan tarinaa. Ihailen kovasti kirjailijaa, joka ei anna minkään rajoittaa itseään, mutta pystyy silti pitämään homman enimmäkseen hanskassa.

Ehkä ongelmani tämän kirjan kanssa oli, etten oikein pitänyt Dannysta enkä Raysta kertojina. Onneksi lopuksi kirjaan ilmestyi kolmaskin kertoja, joka oli niin hyvä, että pelasti koko kirjan.

PS: Ihanaa tässä kirjassa oli muutens myös löyhä taitto! Keltaisen kirjaston kirjoja on usein ihana lukea siksi, että ne ovat monasti aika mainioita sisällöltään, mutta myös siksi, että niiden sivut ovat tukevaa paperia ja ne on taitettu niin mukavan rennosti, että lukeminen sujuu nopsaa.

PPS: Superärsyttävää oli muutens sanan skeglu yletön viljely. Ihan hirveä sana! SKEGLU! HYI!

12 kommenttia:

  1. Äh, pistin jo yhden kommentin ja kadotin sen jonnekin googlen kirjautumissivuille, mutta piti vain sanomani, että pidin tästä kovasti. Teksti etenee niin ihanan vapautuneesti ja hyvällä vauhdilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan etenee! Kävinkin lukemassa bloggauksesi :)

      Poista
  2. Olen kahdesti aloittanut ja kesken on jäänyt. En ole edes ymmärtänyt aina, että missä vaellan kartanon tiluksilla, muurilla vai.... Ei vain ole minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se alku oli aika vetävä, vasta myöhemmin tuli tökkimisvaihe. Mutta ehkä hyvä, että hyydyit jo linnan portille, eikä tuhrautunut enempää aikaa, eihän kaikesta tarvitse tykätäkään!

      Poista
    2. Silti mietin, että pitäisikö kiskaista vielä kerran kirja hyllystä ja yrittää. Jos kokeilisi ja sanoisi, että nyt aukenet minulle tai laitan sinut arvontaan. Minua suututtaa, kun keltaisen kirjaston kirja oikkuilee kanssani ; ) Minäkin pidin ihan alusta, mutta eksyin alun jälkeen.

      Poista
  3. Skeglu?!?! Mitä ikinä se tarkoittaakin, ei tämä kirja taida olla alkuunkaan mun teekuppini :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, urban dictionary sivisti, että puukkohan se, silti: kyllä en lue.

      Poista
    2. Minä jostain syystä tiesin mikä skeglu on, mutta jotenkin se tuntui teennäiseltä ja vanhanaikaiselta sanalta. Mutta toisaalta hengaan aika vähän vankilasanastoa viljelevän väestönosan kanssa, joten saatan hyvinkin olla väärässä.

      Poista
  4. Tämä on minulla ei-kiireellisellä-lukulistalla ja taisi tipahtaa juuri pari askelmaa alemmas, mikäli mahdollista. :D

    Minäkään en muuten tiennyt, mikä on skeglu. Nyt tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en halunnut tiputtaa kirjaa alemmas! Pidä kuitenkin listalla, pidän ihan mahdollisena, että tykkäisit.

      Poista
  5. Oho, skeglun olin ihan unohtanut! :D jestas, mikä sana...
    Minä tykkäsin tästä, mutta muistelen olleeni pettynyt johonkin kohtaan. Ehkä en pettynyt kauheasti, kun en enää syytäkään muista.

    VastaaPoista
  6. Oma lukukokemus oli aika samanlainen: no jaa, jes, oho, blaah, wau, tämmöinenkö tämä nyt oli. Jälkikäteen huomaan tykänneeni aika lailla.

    VastaaPoista