maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ender's Game

Gavin Hood, 2013

Kuva

Aluksi haluaisin kertoa Enderin merkityksestä minulle.

Se on suuri.

Kun tapasin nykyisen aviomieheni Roscoen (kun kirjoittaa "nykyinen aviomies" tuntuu, kuin jossain olisi liuta entisiä ja tavoitteena saada tulevia aviomiehiä, mutta viittaan tällä kuitenkin enemmänkin siihen, että tapahtumahetkellä olimme juuri tavanneet, piti vain päästä neroilemaan, sori) ja kävi ilmi, että hän on lukenut Orson Scott Cardin kirjan Ender, olin ihan, että tämä ihminen on tarkoitettu minulle. Olen lukenut Enderin monta kertaa ja minusta se on niiiiin hieno, että olen valmis laittamaan sivuun jopa Cardin aika kyseenalaiset näkemykset homoseksuaaleista ja hänen muutenkin omituiset ulostulonsa asioissa.

No jaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että pitäkää kirjailijat poissa kirjallisuudestani.

Mutta siihen Enderiin. Niin, se on siis hieno hieno kirja! Sittemmin olen tavannut muitakin ihmisiä, jotka ovat lukeneet Enderin, mutta heidän kanssaan en ole mennyt naimisiin. Mutta joka kerta kun tapaan ihmisen, jonka kasvot kirkastuvat Enderin tullessa puheeksi, huomaan kokevani syvää veljeyttä.

Sitten kuulin, että Ender's Gamesta kauan suunniteltu elokuva valmistuu viimeinkin. Ja sitten kuulin, että se on ihan paska. Päätin, etten mene katsomaan sitä leffaan. Sen sijaan jonotin sitä puolitoista vuotta kirjastosta vain saadakseni sen juuri samalla viikolla kun huomasin sen olevan myös Netflixissä.

Ender's Game kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa avaruudesta tulleet ötökät uhkaavat planeettaamme. Ender Wiggin on huippuälykäs lapsisotilas, jota koulutetaan julmilla ja epäinhimillisillä tavoilla pelastamaan maailma. Tarina on minusta hyvin pasifistinen, järkyttävä ja vaikuttava.

Entäs elokuva? Kirjan Ender on kuusivuotias, elokuvassa teini. Se vie aika paljon mehuja tarinasta. Lisäksi tarinassa lähes täysin sivuutettiin Enderin sisarukset, joiden osuuden muistelen olleen hyvinkin kiinnostava. Mutta, koska viimeisimmästä lukukerrastani on jo vuosia, pystyin suhtautumaan elokuvaan edes jotenkin, ja huolimatta sen ilmeisestä häviöstä kirjalle, ei se ihan sysipaska ollut. Olen nähnyt huomattavasti huonompiakin elokuvia.

Mutta jos joku ei ole vielä Wigginin Enderiin tutustunut niin ehdottomasti kirja käteen!

4 kommenttia:

  1. Minä! Minä olen myös lukenut Enderin! Tunnethan nyt syvää veljeyttä minuun!

    (Niin, ja minäkään en halua kirjallisuuttani kirjailijoilla sotkettavan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, minä olen selvittänyt jo ajat sitten, että olet lukenut Enderin. Veljeyteni on syvää!

      Poista
  2. Ender <3 (siis se kirja, yksi vaikuttavimpia lukukokemuksiani). Mä olen ahminut lähes kaiken Orson Scott Cardin tuottaman kirjallisuuden sen jälkeen kun luin Enderin (Xenocide ja Speaker for the dead, voi jumpe että tykkään, moni muu on luokkaa viihdekirjallisuutta ja tosiaan koitan yleisesti olla saamatta tietoa kirjailijoiden persoonoista, ettei lukukokemukset mene pilalle). Leffoja lempikirjoista välttelen kuin ruttoa (ja sama toisinpäin, ei kannata lukea kirjoja jos on nähnyt niistä tehdyn hyvän leffan). Ainut jossa muistelen tilanteen olleen win-win oli Stieg Larssonin Millenium trilogia, josta muistan nauttineeni sekä leffana että kirjana (tosin suomennokselle sanoin buu ekan osan jälkeen ja luin loput ruotsiksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa kirjaa parempi elokuva, joka itselleni tulee mieleen, on Norwegian Wood.

      Tykkäsin joskus nuorna myös Cardin Alvin-sarjasta, mutta aloin lukea sitä silloin, kun oli suomennettu vain yksi osa, ja into lukea hiipui kun osia tuli liian hitaasti. En ole ihan varma, olenko lukenut Enderin jatko-osia, en varmaankaan ainakaan molempia. Minulla on muistikuva, ettei se toinen osa jotenkin vastannut odototuksiani. Mutta sikäli hyvä, että seuraavan kerran kun päätän lukea Enderin, voin lukea koko trilogian.

      Poista