perjantai 1. toukokuuta 2015

Suurmarssi-ihminen

Minua on aina vähän harmittanut, etten ole koskaan päässyt vappumarssille. Pienenä vapun ohjelmanumero oli mennä katsomaan kun muut marssivat. Silloin vasemmistolaiset marssivat ja muut seisoivat kadunvarressa, en oikein tiedä mitä tekemässä, ehkä kannustamassa. Muistaakseni. Saattoi toki olla, ettei homma mennyt ihan noin, ehkä menimme kannustamaan vasemmistolaisia sukulaisiamme, ehkä se ei ollut mikään yleinen vapputapa, mutta muistan vieläkin, miten olisin halunnut marssia enkä saanut.


Tänään olimme Hakaniemen torilla ällistelemässä, mutta siinä vaiheessa kaikki toiminta oli lähes loppu, joten ainoaksi aktiviteetiksi jäi käyttää Pallas Kanelikakkua pomppulinnan ovella toteamassa, ettei hän ole pomppulinnaihminen.

Sitten äsken iltapalalla otin asian puheeksi. Se meni jotakuinkin näin.

Siina: Mitä mieltä olisit, jos ensi vuonna osallistuttaisiin vappumarssille?
Roscoe: Niin.
Siina: Minä kysyn jo nyt, koska en halua, että ensi vuonna ollaan siellä, ja sinä alat selittää, että tämä on vastoin kaikkia periaatteitasi ja mulla menee fiilikset.
Roscoe: Oletko lukenut Olemisen sietämättömän keveyden?
Siina: Olen.
Roscoe: Siinä on semmoinen suurmarssi-ihminen. Muistatko sen?
Siina: En muista. Oikeastaan en muista koko kirjasta paljon mitään, minä luin sen varmaan liian nuorena, koska minusta se oli suhteellisen turha.
Roscoe: Joka tapauksessa, minä en ole suurmarssi-ihminen.
Siina: Jaaha. Mutta oletko sinä sellainen ihminen, joka kärsii suurmarsseista, vai voisiko tukea minun suurmarssi-ihmisyyttäni?
Roscoe: Minä mietin sitä.

Ehkä minä ensi vuonna menen marssimaan ihan kahdestaan Pallas Kanelikakun kanssa. Hän ei ole pomppulinnaihminen, mutta olen melko varma, että hänestä kasvaa kunnollinen suurmarssi-ihminen.

2 kommenttia:

  1. Itse olen ollut lapsena vappumarssilla, mutta ei se marssiminen loppujen lopuksi niin hauskaa ollut. Hauskinta olivat työväenlaulujen laulutilaisuudet! Suosittelen. Mutta vasemmistolaisvapussa on kyllä erilainen tunnelma, kuin teekkarivapussa, jota sitäkin olen uravalinnan johdosta kokeillut kerran jos toisenkin.

    Minua vapussa harmitti eniten se, että olen henkeen ja vereen pomppulinnaihminen, mutta turvallisuussyistä moneen pomppulinnaan pääsy on pomppuhaluiselta aikuiselta evätty. Päätin täten selvittää, mistä ensi vapuksi saisin vuokrattua sopuhintaan ihan ikioman pomppulinnan (vielä on selvittämättä sekin, kenen maille sellaisen voin pystyttää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, minäpä juuri tänään varasinkin pomppulinnan! Taloyhtiön juhliin! Tosin sekin taisi olla lähinnä lapsille suunnattu malli, mutta kai siellä nyt pari aikuistakin voi vähän pompahtaa.

      Ihan oma yksityispomppulinna olisi kyllä paras keksintö ikinä! Minkähän takia pomppulinnat eivät ole yleistyneet, kun esimerkiksi trampoliinit ovat niin suosittuja? Kyllä minä mieluummin pomppulinnan ottaisin pihalleni, jos olisi piha.

      Poista