perjantai 8. toukokuuta 2015

Signaali

Pirkko Saisio: Signaali
Siltala, 2014

Kansi: Elina Warsta
Oli suunnilleen vuosi 2006. Istuin bussissa, joka körötti hitaasti Simonkatua alas. Puhuin puhelimessa ystäväni K:n kanssa. Yhtäkkiä näin jotain ihmeellistä, enkä pystynyt sitä heti sanallistamaan. Kuiskasinhuusin puhelimeen:
"Tuolla on se jota me rakastetaan!"
"Ai Ville Valo?" huusi K omaan puhelimeensa.
"Ei! Vaan Pirkko Saisio!"

No ensinnäkään, en ole ikinä rakastanut Ville Valoa, paitsi esteettisessä mielessä toki vähän, koska olihan hän nuorna kuin ruusu. Mutta Pirkko Saisiota olen rakastanut kyllä. Ja siinä hän seisoi, liikennevaloissa söi jäätelöä ja odotti valon vaihtumista, eikä ehkä lainkaan huomannut, kuinka ihailija tuijotti häntä suu auki bussin ikkunasta. Tai ehkä Pirkko Saisio on tottunut siihen, että ihmiset tuijottavat häntä suu auki ihailusta. Täytyyhän hänen olla.

Minusta Pirkko Saisio on mahdollisesti Suomen paras ja hauskin kirjailija. En muista milloin olisin viimeksi tyrskähdellyt näin nauruun lukiessani. Enkä muista sitäkään, milloin olisin viimeksi ahminut kirjaa näin. En ole lukenut Saisiota pitkään aikaan, mitä nyt ihmettelen syvästi. Minulla oli vahva Saisio-kausi yliopistossa, mutta nyt en ole hänen tuotantoonsa koskenut varmaan kymmeneen vuoteen. Siinä mielessähän se on hyvä, että nyt on paljon luettavaa edessä.

Signaali on aika erikoinen kirja, jota ei oikein saa sullottua mihinkään muotoon. Se on kokoelma tekstejä, joissa Saisio kertoo ainakin näennäisesti omasta elämästään. Suosikkejani olivat pitkä kertomus Saision kunniatohtoripromootiosta ja lyhyt teksti kolonoskopiasta.

Saision ihmeellisyyden kirjailijana hän tiivistää itse Signaalissa:
"Hyviä tarinoita ei ole olemassakaan. On vain hyviä kertojia. Siinä koko teatteri, kirjallisuus, elokuva. Hyvä kertoja on niin hyvä, että hän voi irrottautua tarinastaan kuin sudenkorento kitiinikuorestaan, lentää itse pois, elävänä, vangitsemattomana, monimutkaisena ja jättää kitiinikuoren lukijoiden, kuulijoiden ja katsojien analysoitavaksi."
Se on juuri näin. Tässäkään kirjassa ei oikeastaan ole päätä eikä häntää, mutta Saisio on niin nerokas kertoja, että sillä ei ole yhtään mitään väliä. Ja juuri niin kuuluu olla.

Toivottavasti en koskaan tapaa Pirkko Saisiota. Kuolisin siihen paikkaan ja olisi ihan kamalaa kuolla suu ihailusta auki.

11 kommenttia:

  1. Olipa mukava huomata, että juuri, kun julkaisin oman arvioni Signaalista, oli ilmestynyt tämä sinun omasi. :-) Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen Saisioni, ja laillasi ihastuin kirjaan myös kovasti. Etenkin kieli, voi että <3 Haha, tuo sinun viimeinen lauseesi -mainio! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa :) Kiva huomata, että blogimaailmassa tästä kirjasta tuntuu vallitsevan aikamoinen konsensus, meidän lisäksemme kaikki muutkin jotka luin omani julkaisun jälkeen, olivat ihastelleet. On varmasti ihanaa löytää näin hieno kirjailija!

      Poista
  2. Minä en ole tainnut lukea yhden yhtä Saision kirjaa, näemmä voisi olla suorastaan tarpeellista. Aloitusvinkkejä? Tämä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan huippu, mutta ehdottaisin silti, että aloitat Pienimmästä yhteisestä jaettavasta ja luet sen trilogian ensin. Ne ovat niiiiiin hyviä! Sitten olet tutustunut fiktiiviseen Pirkko Saisioon ja saat ehkä vieläkin enemmän irti tästä. Mutta jos tuntuu siltä, voi varmasti ihan hyvin aloittaa tästäkin.

      Poista
  3. No nyt mun piti sitten mennä varaamaan tämä ja tämähän on selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja onko se nyt sitten varmasti hauska? Olen valmis antamaan anteeksi lohnareiden puutteen, jos on hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota. Nyt iski kauhea stressi. Saisio ei ole mikään huumorikirjailija per se, vaan oikeastaan melko vakavakin, mutta kirjoittajana niin jäätävän itseironinen, että itse tyrskähtelen nauruun mennen tullen palatessa. Tämä on varmaan vahvasti huumoritajukysymys. Luulen, ettei hän monien mielestä ole ollenkaan hauska kirjailija, mutta koska tunnen sinut, rohkenen ajatella, että tämänkaltainen saattaa olla sinustakin hauskaa. En ole kuitenkaan ihan varma. Ehkä voit lukea kirjan ensimmäisen jutun ja jos ei yhtään naurata niin jätät sitten heti kesken. Se juttu käsittelee muistaakseni vanhenemista ja kuolemaa. Mikäs sen hauskempaa!

      Poista
  4. Kääk, pakko hommata jostain Signaali. Saisio on myös mun all time favorite -kärkisijoilla, kirjailijoissa ja muutenkin suorapuheisen epäsovinnaisten porukoissa.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Sun on pakko!

      (ehkäpä kirjastosta? ei varausjonoja!)

      Poista
  5. Oih, minä jäin hetkeksi (no okei, myönnän, että pitkäksi) jumittamaan tuohon Ville Valo -kohtaan <3 :)

    Mutta Saisioon, en ole hänen kirjojaan lukenut, mutta on hän sentään luettavien listallani. Pakkohan hänen tuotantoon on tutustua jos saa tuollaiset reaktiot aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkoi nyt hirvittää vähän, koska en ole ihan varma vaikuttaako Saisio kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Jotenkin kuitenkin uskoisin, että vaikutus on aika yleinen, koska hän on kumminkin niin suosittu. Se tavallaan palauttaa uskoa ihmiskuntaan, että joku näin hyvä, viisas ja taitava voi olla näin suosittu :D

      Poista
    2. Ja voin kertoa toisenkin Ville Valo -anekdootin.

      Olin juuri muuttanut Helsinkiin ja julkkisten näkeminen katukuvassa oli vielä kerrassaan pysäyttävää. Istuimme Roscoen kanssa Coronassa juomassa kaljaa ja yhtäkkiä huomasin, että Ville Valo pelaa vieressä biljardia. Menin ihan sekaisin. Aloin sipistä paniikissa, että TUOSSA ON VILLE VALO MITÄ ME NYT TEHDÄÄN MITEN TÄMMÖISESSÄ TILANTEESSA KUULUU TOIMIA!? Roscoe näytti jokseenkin ällistyneeltä ja mutisi, että koita nyt rauhoittua, ole hiljaa ja juo sitä kaljaa. Emme lopulta tehneet mitään. Niin kai sellaisessa tilanteessa kuuluu toimia. Kai.

      Onneksi nykyisin olen niin julkkispaatunut, että harvoin saan sekapäisyyskohtauksia enää.

      Poista