tiistai 26. toukokuuta 2015

Maailman pahuudesta ihmisten hyvyyteen

Moi!

Minä täällä, bloggaajanne! Edessämme on nyt väistämätöntä metabloggausjorinaa ja jonkinasteista tilitystä, joten kannattaa varautua. Jotenkin. En tiedä miten sellaiseen voi varautua, mutta olenpahan nyt kumminkin varoittanut. Ehkä jotain eväitä, villasukat ja paljon nesteitä.

Viime viikonloppuna menin itseeni, tutkailin sisintäni, ja tulin ulos valaistuneena. Huomasin, että joka kerta kun menen puhelimellani facebookiin, eli noin joka kolmas tai neljäs minuutti, tulen vihaiseksi. Ihan hiton vihaiseksi, itse asiassa. Sitten vihanpuuskassani poistin puhelimestani koko facebookin. Tai no, en ihan koko facebookia, saan edelleen yksityisviestit erilliseen messengeriin, mutta noin muuten.

Vaikutus oli välitön. Aikaa vapautui, mieliala nousi kohisten, tuntui kuin olisin aivan irti. Yhtäkkiä maailmani ei ollutkaan jatkuvaa valitusvirtaa ja artikkeleita maailman tuhoutumisesta ja ihmisten idioottimaisuudesta. Se tuntui ihan mahtavalta.


Toki käyn sen virran kuikkaamassa pari kertaa päivässä, enkä jaksa koko feediä kelata läpi. Näin missaan varmaan monta hyvää vitsiä ja paljon tietoa Disney-prinsessoista ja maailman tuhoutumisesta, mutta ehkä minä selviän. Joudun ehkä ottamaan päiväohjelmaani jonkinlaisen uutispalvelun, koska näyttää siltä, että putoan johonkin itähelsinkiläiseen onnellisuuskuplaan ilman facebookin tarjoamaa linkkivirtaa, mutta mietin sitä myöhemmin. Nyt vielä vähän aikaa vellon tässä hyvänolontunteessa, jossa maailma on aurinkoinen, täynnä kukkia ja hyviä ihmisiä.

Koska tiiättekö, ihmiset ovat ihan älyttömän hyviä! Olen viime aikoina useamman kerran törmännyt sellaiseen, että joku ihminen tekee jotain ihan dilleä, jolloin olen ollut varma, että nyt hän saa osakseen ihan valtavan joukkoteilauksen. Mutta ihmiset ovatkin osoittautuneet uskomattoman humaaneiksi, lempeiksi, lämpimiksi, auttavaisiksi ja ihaniksi. Pidän itseäni ihan mukavana tyyppinä, mutta on mieletöntä huomata, että lähes kaikki ihmiset ovatkin mukavampia kuin minä.

Ja koska ihmiset ovat hyviä, maailmakin varmasti pelastuu. Niin kerta.

Tämä ei nyt vielä liittynyt mitenkään bloggaamiseen. Alkaessani kirjoittaa tätä, näin edessäni kauniin kaaren, jonka päätöksenä olisi se, että tämä facebookin käytön vähennys on vaikuttanut myös siihen, että tämä blogikin tuntuu vähän pöljältä, mutta ei tähän nyt oikein rakentunut sellaista kaarta. Ei väkisin.

Ihmiset hyviä, blogi epäpöljä.

8 kommenttia:

  1. Moi bloggaaja!

    Suosittelen Ylen uutisvahtia, siellä saa ruksittua niin että tulee eniten uutisia itseään kiinnostavista aihealueista. Pysyy kartalla maailmanmenosta, mutta ei ihan kaikesta typeryydestä. Kätsyä!

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Minäpä organisoidun Yleen sitten lähiaikoina!

      Poista
  2. Mä olen tämän parin vuoden lastenrattaiden kanssa kulkemisen aikana havainnut yhden asian. Jos joku julkisessa kulkuvälineessä lastenrattaiden kanssa kulkijaa auttaa, on se yhdeksän kertaa kymmenestä teinipoika. Ja yhdeksän kertaa kymmenestä se teinipoika auttaa jo ennen kuin apua ehtii edes pyytää. Jos teinipojat auttavat näin pyyteettömästi, on meillä edessä valoisa tulevaisuus. Tapahtui hallitusrintamalla mitä tahansa.
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta! Raskaanakin bussissa penkkiään tyrkyttivät lähinnä teinipojat. Se oli jotenkin ahdistavaa kyllä, että miksi sinä teinipoika huomaat mahani, anna minun seistä täällä tungoksessa rauhassa. Mutta minä nyt vaan olen vähän tämmöinen.

      Poista
  3. Oon ollui vuoden ilman facen statusfeediä ja se on mahtavaa! Ja kun luuri lahosi ja Insta meni, huomasin pärjääväni ilman sitäkin! On itse asiassa mahtavaa, etten joudu ponnistelemaan esilläolodilemmani kanssa (en pidä siitä, mutta jotenkin "pitäisi", no miten niin?). Eikä minusta muutkaan sinänsä mukavat ihmiset ole välttämättä mukavasti esillä. Heitä on mukavampi tavata. Ja voihan heidän kuulumisiaan käydä halutessaan lueskelemassa.

    Lisäksi fb on minulle jonkinlainen olemisen epätaso: eivät siellä ne elämäni tärkeimmät ihmiset hiisku mitään.

    Ja blogi on tosi jees. Pidä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onnistuinpa taas laittamaan sekavasti sanoja peräkkäin? VOISINKO SAADA AJATTELUKYKYNI TAKAISIN KIITOS?

      Poista
    2. Älähän mittään, kyllä mä tajusin!

      Onkin ehkä niin, että mulla on ihmiset, joita näen livenä mutta en koskaan facebookissa, ja ihmiset, joita en oikeastaan edes tunne tai näe ikinä, mutta tykkään heistä valtavasti netissä. Harmillisesti siinä niitä muutamaa väijyessä saa niskaansa hirveän kasan ryönää.

      Ja kiitos. Yritän pitää blogin.

      Poista
    3. Ah no se on tosiaan harmillista, jos suuresti pidät tietyistä virtuaalipersoonista. Ehkäpä voit väijyä erikseen heidän sivujaan niin ei tule menetyksen tunnetta.

      Poista