tiistai 5. toukokuuta 2015

Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
(Le Liseur du 6h27)
Suom. Kira Poutanen
Tammi, 2015

No kyllähän sen arvasin ennen kuin kantta edes avasin. Pieni ranskalainen kirja, viehättävä aikuisten satu, kuulostaa ihanalta, mutta ei ole minun juttu, vaikka miten yritän. Silti yritän. Koska aina pitää yrittää, niin se on. Eikä näihin kovin paljon aikaa tuhraannu.

Aluksi olin kyllä, että tässä on nyt oiva kirja kerrassaan. Lukija aamujunassa kertoo Guylainista, joka on töissä makulointikoneen käyttäjänä. Makulointikone on semmoinen masiina, joka imee sisuksiinsa kirjoja, puukottaa ja hukuttaa ne ja sylkee peräpäästään harmaata massaa, josta tehdään uusia kirjoja. Guylain kärsii työssään valtavasti, sekä kirjojen tuhoamisesta että hirveistä työtovereistaan. Aamuisin hän lukee junassa työmatkalla ääneen edellisenä päivänä salaa pelastamiaan irtosivuja, se pitää hänen elämässä kiinni.

Erityisen kiinnostava oli verenhimoinen makulointikone. Annettiin ymmärtää, että se söi itsekseen yöllä rottia ja se oli päässyt myös ihmislihan makuun. Jännittävää! Kiinnostavaa! Juuri kun olin aivan, että tämä on paras tarina ikinä, Didierlaurent unohtaa koko makuloinnin ja laittaa Guylainin juoksemaan jonkun rakkausromanssin perässä. Miksi? En ymmärrä! Kaikki kirjat ovat täynnä romansseja, mutta missään muussa kirjassa en ole nähnyt vaarallista makulointikonetta! Ja nyt se aivan haaskattiin kertakaikkiaan.

Mietin lukiessa Guylainin kärsimistä työssään. En oikein ymmärtänyt, miksi hän ei etsinyt jotain mielekkäämpää työtä. Ymmärrän, että jonkunhan ne ikävätkin hommat pitää tehdä, mutta ihmiset ovat erilaisia ja toisia asiat kiusaavat vähemmän. En esimerkiksi usko, että itse kärsisin kovinkaan paljon makulointihommissa. Kirjatöissä, kirjastossakin, joutuu hyväksymään sen, että kirjalla on tietyn mittainen elämä, eikä maailmaan mahdu loputtomasti tavaraa. Uusille kirjoille on tehtävä tietä. Sitä paitsi Guylainin käyttämä kone teki kirjoista massaa, josta tehtiin uusia kirjoja. Ihan loistokone siis. Kieltämättä olen silti mieluummin tässä päässä kirjan elämää, missä juuri nyt olen.

Ja kirjasta vielä, että ei se huono ollut, mutta siitä olisi voinut saada loistavan, kun olisi keskittynyt oikeisiin asioihin, näin epäromantillisen kirjanörtin näkökulmasta.

2 kommenttia:

  1. Tästä ei tuu valmista! En vaan pysty vaikka tää periaatteessa on tosi ihana kirja.

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä sä pystyt siihen! Mäkin pystyin! Jaksaa jaksaa!

      Poista